Olen aina ollut pyöreä. En pahasti (joskus enemmän, joskus vähemmän), mutta kuitenkin. Jos pudottaisin tuon taulukoitten mukaisen ylipainoni 20,3 kg, niin olisin niissä mitoissa, joissa olin noin 15-vuotiaana. Se ei siis ole oikein realistista, enkä varmasti pystyisi pitämään painoani siinä. Jos saisin sellaiset reilut 10 kg pois, niin olisin luultavasti sellaisessa painossa, joka olisi terveellinen ja hallittavissa. Isosiskoni on aina ollut laiha, tullut isän äitiin, minä taas äidin äitiin pyöreämuotoisena. Isosiskoni on voinut syödä laskematta kaloreita. Ajatuksissani on ollut jotenkin virheellinen käsitys, että kun minäkin saan painoni pudotettua, niin sitten minäkin voin syödä mitä haluan.
Olen elämäni aikana varmasti laihduttanut moninkertaisesti painoni verran. Ja laihdutettuani, syönyt sitten mitä haluan, herkkusuu, kun olen. Nyt yritän toisin, yritän opetella syömään terveellisemmin ja tehdä siitä pysyvän tavan. Tässä kuussa kuitenkaan en vielä hallinnut tätä vaan söin tarjottuja herkkuja, söin pääsiäisenä pashaa ja suklaamunia ja mämmiä liikaa. Minun vain pitäisi hyväksyä se, että minä en voi syödä mitä sattuu tai tekee mieli, vaan minun täytyy harkita syömisiäni loppuelämäni, jos haluan elää kauemmin ja terveellisemmin.
Ja nämä herkuttelut näkyvät ennen kaikkea verensokeritasossani. Tämän aamun mittausten perusteella on painoni pudonnut tässä kuussa 0,3 kg, mutta verensokeri noussut todella paljon eli oli aamumittauksessa 9,7. Siinä ne herkut näkyy. Painokin putosi vähemmän kuin on tavoite, mutta olen tyytyväinen, että putosi, eikä noussut.
Muutenkin minun pitäisi varmasti paneutua taas tähän tavoite 1 tavoitteisiin. En ole lisännyt liikuntaa, en hemmotellut itseäni (muulla kuin ruualla), en harrastanut mitään kulttuuria, en lisännyt sosiaalista kanssakäymistä, nämä kaikki kun olisivat parempien elintapojen mukaisia ja lisäisivät vuosia elinikäennusteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti