Pääsiäinen lähes ohi jo

Pääsiäisen aika oli meillä todella mukavaa.  Ensin Tyttö ja Vävy oli meillä yökylässä ja söimme meidän perheen perinteisiä pääsiäisherkkuja.  Lauantaina menimme tuonne suurempaan kaupunkiin ja kahvittelimme Kummitytön synttäreillä.  Sitten olikin yhteinen perhepäivällinen, joka oli todella ihana ja mukava asia.  Kaikki lapset läheisineen läsnä ja pienimpänä siellä pyöri pikku Prinsessa hameen helmoja heilutellen.  Kiitos vielä kerran Tytölle ja Vävylle järjestelyistä ja ruuasta, Pojalle ja Miniälle pääsiäisviineistä.  Kuopukselle kiitokset siitä, että saimme viettää syntymäpäiviäsi yhdessä ja pikku Prinsessalle; olet ihana!

Seuraavana päivä jatkoimme sitten matkaa minun vanhempieni luokse.  Isäni, joka ei aikoinaan osallistunut millään tapaa kotihommiin ja on nyt lähes sokea ja äidin omaishoitaja, oli tehnyt itse kermaperunat ja lampaanpaistin.  Ne maistuivat todella hyviltä.  Isä oli kuulemma kysellyt valmistusohjeita, hänhän ei enää näe lukea.  Harmitti vain kovasti, kun äiti oli mennyt huonompaan suuntaan.  Tunnisti kyllä meidät ja oli aluksi ihan "terävänäkin", mutta sitten alkoi harhanäyt ja -kuvitelmat vaivata.  Itselleni tuli paha mieli siitä, kun näki miten äiti pelkää ja kärsii itsekin siitä, että luulee olevansa vieraiden ympäröimänä.  Isä kertoili, että viimeinen kuukausi on ollut huonompaa aikaa, mutta yrittää selvitä äidin kanssa ainakin kesän yli.  Tulomatkalla juttelimme Miehen kanssa, että pitäisi yrittää käydä heitä useammin katsomassa.  Onneksi isosiskoni vierailee useammin ja pitää huolta heistä ja veljeni perhe asuu lähes naapurissa.

 

 

Synnyinseudullani oli kevät jo huomattavasti pitemmällä.  Tien penkoiltakin jo lumi sulanut.  Meillä vielä täysin lumiset tiet ja maisemat.

Tänään oli lämmin ja aurinkoinen sää, joskin tuuli oli kovaa ja puuskittaista jäällä.  Olimme Miehen kanssa lähes kolme tuntia pilkillä.  Koira istui ja vartioi meitä.  Parin tunnin jälkeen, Koira alkoi jo kyllästyä ja näytti selvästi, että aika tylsää hommaa, voitais jo lähteä kotiin. 

 

Monta tuntia maltoimme istua ja vain minä sain yhden pienen kalan.  Miehellä oli vain pari nykäisyä.  Nyt sitten kasvot punoittaa auringosta ja Koirakin vain nukkuu.