Reissu tehty

Eilen ajoimme 600 km suuntaansa ollaksemme pikku Prinsessan syntymäpäivillä.  Ennakoimme ajomatkaa jo lauantaina ja yövyimme Tytön ja Vävyn luona. Juhlat olivat ihanat pikku tytön ensimmäiset synttärit.  Äiti oli ahkeroinut isä apunaan ja pikku Prinsessa oli aivan hämmästyksissään vieraista ja lahjoista.  Päiväunetkin oli jääneet väliin, eikä silti pahasti väsyttänyt.  Koirakin tapasi jälleen Koiraherran, vaikka juhlien päätteeksi vähän rähisivätkin aiheuttaen Miniälle haavan ja mustelman sormeen.  Alkumatkasta pääsin minäkin ajamaan, mutta ruokatauon jälkeen minua ei enää laskettu rattiin liian uhkarohkeitten ohitusten takia.  Siinä sitten oli aikaa katsella maisemia.  Ollaksemme ns. ruuhka-Suomessa, ei sunnuntaina siltä vaikuttanut.  Liikenne sujui vaivattomasti ja  eikä pitkiä jonoja ollut.
Luonto oli ihanimmillaan ja hämmästelin miten monia vihreän eri sävyjä metsässä onkaan. 

Vaikka eilen ei ihmeemmin reissu väsyttänyt, on tänään ollut hieman saamaton olo.  Koirakin on nukkunut lähes koko päivän. Mitä nyt välillä pelännyt kovaa tuulta ja siirtynyt pöydän alle jalkojeni luokse turvaan.  Kissa taas oli rapsutuksia ja herkkuja vaille, oltuaan vajaat kaksi päivää yksin kotosalla kuivamuonan turvin.  Säikytteli Koiraakin piiloutumalla huonekalujen tai kassien taakse ja hyppäämällä sieltä Koiran eteen.  Lienee siis ollut myös kaveria vaille.
Tä