Mummon pikku apulaiset

Koira ihmetteli puuhiani, tuli haistelemaan ja katsomaan.  Leikkasin saksilla tuomastani männyn kuoresta erilaisia kuvioita ja tein niihin saksen kärjellä reiän, jota vielä parantelin paksulla neulalla.
Näistä tuli kivoja tuotemerkkejä omitekemiin käsitöihin, niihin voi kirjoittaa tussilla tai antaa vain olla koristeena.  Pitääkin seuraavalla lenkillä katsella onko tuota kuorta lisää jossain.  Kissakin hyppäsi penkille uteliaana, katseli roskia aikansa ja totesi varmaan, ettei noissa mitään ihmeellistä ole.  Hyppäsi sitten pöydälle ja kävi nukkumaan.  Kissa harvoin innostuu tekemisistäni, vain himmelin teko kiinnostaa kaikkine värikkäine pilleineen ja ohuine nauhoineen ja helmineen.  Muuten saan yleensä puuhailla rauhassa.  Koira taas on aina valppaana seuraamassa mitä teen, jos on jotain mitä ei ole ennen nähnyt, niin nuuskii ja tutkii.  Kuvien otto on lähes aina hankalaa, koska pieni musta kuonon pää näkyy kuvan reunassa, kun sitä koneelta katselen.

Neulominen ja virkkaaminen sohvalla, tietää sitä, että Koira yrittää mahtua syliini nukkumaan.  Koira luulee olevansa pieni sylikoira vaikkei sitä olekaan.  Jos haluan tehdä käsitöitä rauhassa, niin istun kiikkutuoliin.  Silloin Koira käy joko viereeni lattialle tai jos Mies on kotona ja sohvalla, niin menee sitten sinne syliin nukkumaan.  Eilisiltana Mies puuhaili jotain läppärin kanssa sohvalla ja Koira seisoi sohvan vieressä ja tuijotti. Ihmettelimme ensin, mutta sitten huomasimme, että olin edellisenä päivänä ostamani trikookuteet jättänyt sohvalle ja Koira ei mahtunut lempipaikalleen.