Nyt kun saatiin sähköt toimimaan ja viemärikin vetää vielä ja maantien aurauskin taas pelaa, niin vesi loppui kaivosta. Eilen illalla sitä vielä tuli lirutellen, ilmaa välillä suihkien, mutta kuitenkin tuli. Tänä aamuna tuli hiljalleen vain 4 dl ja sitten totaalinen loppu. Onneksi wc:n vesisäiliö oli täysi, joten vessassa pääsi käymään. mutta ei sitä uskoisi miten moneen asiaan sitä vettä tarvitsee. Ei onnistunut aamutoimet, ei hampaita voinut mehulla pestä. Lounassuunnitelmatkin meni uusiksi. Mites keität perunoita, kun vettä ei ole. Tuo kallisarvoinen 4 dl piti miettiä tarkkaan mihin sen käyttää. Tasajako; Koiran kuppiin 2 dl ja Mummon kahvia varten 2 dl. Mies joi mehua ja Kuopus maitoa. Sitten piti lähteä juomaveden hakuun samalla, kun vein Kuopuksen linja-autolle. Viisitoista litraa toin kaupungista tullessani, kyllä sillä vähän aikaa pärjää, mutta vessan vesi pitää kantaa ulkosaunalta, jossa on järvivettä eilisen saunomisen jäljiltä. Täytynee miettiä evakkopaikkaa loppuviikoksi.
Jotenkin tuntuu, että minua nyt koetellaan, kun olen liikaa kehunut miten nautin täällä maalla asumisesta. Ja nautinhan minä edelleenkin, mutta tuskaista tämä välillä on. Onneksi Mies on asunut ikänsä maalla ja tietää miten toimia ja mistä saa apua.
Tänään pilkisti aurinkokin vähän aikaa, varjot ovat vielä pitkiä, mutta ihanalta se näytti. Koira tykkää juosta saunalle tehtyä "kaivantoa" pitkin, onhan se helpompaa kuin metsässä lumessa rämpiminen.
Koira taitaakin olla helpommin tänne tottunut kuin minä. Se ei valita.
Mummo taas ongelmien tullen alkaa etsiä ilmoituksia kaupunkikodista. Ja päättää muuttaa takaisin ja tulla vasta keväällä uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti