Eilinen lauha sää sai taas lumet tulemaan alas katolta. Koiramme pelkää sitä valtavaa ryminää ja aika pelottavalta se itsestäkin tuntuu. Ensin kuuluu laahaava ääni ja sitten valtava ryminä ja lopulta mäiskähdys. Koira ei paikallista täysin mistä ääni tulee vaan juoksee ikkunasta toiseen haukkuen. Välillä istuu sänkymme reunalla vartioiden meitä ja kun laahaava ääni alkaa, ryntää siitä haukkuen ympäriinsä pelottaen oudon tulijan. Onneksi osa lumista lähti katolta jo illalla, mutta harjalta saakka lumet tulivat pitkin yötä. Olemme siis tänään hieman tokkuraisia pätkittäin nukutun yön jäljiltä.
Edellisen kerran, kun lumet tulivat katolta, oli toinen autoistamme liian lähellä mökkiä. Nyt tajusimme jättää autot jo kauemmaksi räystäästä.
Pakkaslumi tuntuu niin höyhenen kevyeltä, mutta kerätessään kosteutta, on lumi todella painavaa ja se voima millä se paiskautuu maahan on valtava näinkin matalan talon katolta.
Aamu on jatkunut nyt tuulisena ja "rohkea" ja väsynyt koiramme tarkkailee ääniä edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti