keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Vastauksia, olkaa hyvä




Tässä postauksessa tulee joitakin vastauksia teidän antamiin kysymyksiin.



Kirjat
Olen aina pitänyt lukemisesta, jo ihan lapsesta saakka.
Tätä tapaa olen myös yrittänyt siirtää lapsilleni ja nyt lapsenlapsilleni.
Luen kausittain eli välillä en ollenkaan, sitten taas peräjälkeen monta kirjaa.
Luen myös nopeasti.  Äitini oli myös ahkera lukija ja kirjaston vakiovieras.
Tällä hetkellä luen Katariina Sourin Saranaa ja Tsemppikirja odottaa vuoroaan.
Lapsenlapselleni on tehtäväkirja, jota täytän vähitellen.
Mieluisimmat kirjat ovat historiallisia romaaneja, itsetuntemukseen liittyviä,
välillä jopa maalaisromanttisia hömppäkirjoja, kun kaipaan "aivot narikkaan" kirjaa.
Kaari Utrion kirjat olen lukenut.  Regina Rask, Anna-Leena Härkönen, Laura Honkasalo, Ulla-Maija Paavilainen esimerkkejä lukemistani kirjaston kirjoista.
Joskus oli dekkarikausi. Sitten runokausi. Viime vuonna oli vanhenemiseen liittyvien kirjojen kausi.
Alkuvuodesta luin monta 1918 kansalaissotaan liittyvää kirjaa, etenkin naisnäkökulmasta.
Sitä ennen luin masennukseen ja uupumukseen liittyviä kirjoja.
Nyt on voimaannuttavien ja itsensä ymmärtämisen kirjojen kausi.
Fantasiaa ja scifiä en lue.


Tv-ohjelmat ja elokuvat
Eniten seuraan telkkarista englantilaisia, historiallisia sarjoja.
Downton Abbey oli suosikkini, Hakekaa kätilö onneksi saa vielä jatkoa,
Kotirintaman naiset, Victoria, Ne kesät Intiassa yms.
Agatha Christien tarinat (mm. Neiti Marple) ovat kiinnostavia samoin saksalaiset ja ruotsalaiset dekkarit.
En tykkää hirveestä räiskeestä, enkä korostetusti väkivaltaisista
enkä esim Hauskat kotivideot tyyppisistä "tyhjän nauramisista".
Nyt olen katsonut iltapäivisin Murdochin murhamysteerejä.
Salkkareita ja Uusi Päivä-sarjaa tulee Miehen kanssa katsottua,
samoin, jos mahdollista olen katsonut Puoli Seitsemän-ohjelmaa.
Uutisvuoto oli aiemmin kiva, nykyversiosta en tykkää.
Pitääkö olla huolissaan, on hauska siinä olevien Kyrön, Hotakaisen ja Nousiaisen
oivallusten takia.
Minulla ei ole mitään sellaista ehdotonta telkkariohjelmaa, joka olisi ihan pakko saada katsottua.
Uutiset tietenkin pyrin katsomaan, mutta käy kumpi kanava vaan eli Maikkarin tai Ylen uutiset.
Katson kyllä iltaisin telkkaria neuloessani, mutta jos joku unohtuu,
niin ei se maailmaa kaada. Yksin ollessani saatan olla koko illan aukaisematta telkkaria.
Päivisin katson tosi harvoin telkkaria, ehkä joskus jotain tallennuksesta.
Elokuvissa käyn nykyisin harvoin.  Täällä (siis tuolla kuntakeskuksessa 30 km päässä)
näytetään epäsäännöllisesti elokuvia ja ne on vain vähän aikaa tarjolla.
Viimeksi kävin katsomassa Miehen lempielokuvan Star Wars sitä ennen
Tuntemattoman sotilaan uusimman version.
Ikitien haluaisin nähdä..
Nuorena katsoin isän kanssa telkkarista paljon länkkäreitä.
Olin aina intiaanien puolella. Vaikuttavia elokuvia on olleet
Kuudes aisti, Minun afrikkani, Kauriin metsästäjät,
kaikki jo vanhoja.


Omituiset tavat
Yritin kysellä perheeltä, mitä minun omituiset tapani ovat.
Joko he eivät uskaltaneet kertoa tai sitten ovat jo niin tottuneet niihin,
jotteivat pidä niitä enää omituisina.
Yhden ainakin tiedän.  Potkin autoista lumikasaantumia roiskeläpistä.
Pitää ihan hillitä itseäni, etten potkisi vieraista autoista.
Toinen tapa on laskea ohi kulkevien junien vaunuja.
32 + kaksi veturia taitaa olla ennätykseni.
Tykkään myös käristää nuotiomakkarat lähes mustiksi.
Olen myös sellainen sivusta seuraaja.  Mielelläni katselen esim. junassa muita ihmisiä,
mietin heidän taustojaan, syytä matkustaa yms .Minun on myös helpompi hyväksyä asioita, jos ymmärrän taustat ja syyt.
 Joskus sanoin lapsilleni, että minun asunnossani pitää olla ikkunat itään,
jottei vihollinen pääse yllättämään.
Nyt asun itärajalla, 5 km rajalta.  Ikkunat ovat itään päin.


Reissut
Olen matkustellut ulkomailla vain muutamissa kohteissa;
Ruotsissa, Virossa, Latviassa, Irlannissa, Bulgariassa, Kyproksella, Espanjassa ja
Venäjällä Pietarissa, Viipurissa, Petroskoissa sekä Kostamus-Rukajärvi-Ontajärvi suunnalla .
Venäjällä käynnit liittyivät pääosin työhöni, Pietarissa tai silloisessa Leningradissa kävimme lukioaikana luokkaretkellä. Viipurissa pari vuotta sitten ystäväporukalla.
Ei minun mieli edes tee ulkomaille.  Tottakai olen hieman kateellinen,
kun kuulen ystävieni tai siskoni ulkomaan matkoista.  Kateellinen olen enemmänkin siitä,
että heillä on varaa mennä ja matkustaa.  Toisaalta pelkään mennä vieraisiin paikkoihin.
En tykkää syödä erikoisia ruokia, en tykkää puhua eri kielillä.
Tykkään vaivattomuudesta.
Kotimaassakin tulee nykyisin matkusteltua harvoin.
Miestä ei saa oikein mihinkään lähtemään eikä ole varaakaan reissata.
 Joskus kyllä tekisi mieli etenkin hotelliaamiaiselle.
Kaikki ihanuudet valmiina ja itse valittavissa.
Aikoinaan Joensuussa asuessani kuuluin marttoihin ja osallistuin monille
kotimaan matkoille marttaporukassa.  Silloin pääsin käymään monissa sellaisissa
paikoissa, joissa ei muuten tulisi/pääsisi käymään.
Mieleeni ovat jääneet mm. Presidenttien jalanjäljillä, Oopperamatka,
Mauritzbergin linna. Olen käynyt myös mm. ydinvoimalassa.  Kun lapset olivat pieniä, teimme joka kesä jonkun pikkureissun, yhtenä kesänä kiersimme monta huvipuistoa ja se jäi lasten mieleen.
Enpä taida olla reissuihmisiä.


Mielenkiinnon kohteet
Historia.  Ei mikään todella vanha, vanha, vaan sellainen 1800-luvun lopun,
1900-luvun alun aina tuonne Suomen sotien päättymiseen saakka.
Luen paljon historiaan liittyviä kirjoja, sota-aikaan sijoittuvia etenkin.
Mielelläni vielä naisnäkökulmasta katsottuna.
Myös siihen liittyvät elokuvat kiinnostavat, samoin käyntikohteet ja tarinat niistä.
Viimeksi kyselin jälleen kerran isältäni sukumme vaiheista,
siitä miten ja miksi isämme pappa lähti Hämeestä kohti Itä-Suomea.
Harmittavasti äitini puolen suvusta on vain vähän tietoja,
äidiltäni ei voi enää kysyä dementian takia.
Muutenkin olen sellainen, että yritän aina selvitellä taustoja asioille
ymmärtääkseni niitä paremmin.
Niillä harvoilla reissuilla, joita teemme, haluan myös tutustua historiaan.
Tarinat, etenkin historiaan liittyvät tarinat  kiehtovat.
Mielummin kuuntelen opastusta myös museoissa yms ja tarinoiden kautta asiat jäävät paremmin mieleenikin. Sukuuni liittyvät tarinat kiehtovat. Myös paikkojen, talojen, asuntojen
tarinat tekevät ne eläviksi.
Tarinoitten kautta liittyvät yhteen historia ja nykyaika.
Lintujen seuraaminen lintulaudalla. Tästä on tullut muutamana talvena jo harrastus.
Aamupalan nautin ulos ikkunasta katsoen. Lasken päivittäin montako lintua on parhaimmillaan ruokailemassa.  Aivan kovemmilla talvipakkasilla saattoi olla vain kolme lintua, nyt jo parikymmentä.  Talitiaisten lisäksi närhi, käpytikka, hömötiainen ja sinitiainen.
Punatulkunkin olin eilen näkeväni.
En ole mikään lintuharrastaja, en tunne lintuja äänestä kuten Mies,
tunnistan vain muutaman tavallisemman lajinkin.  Silti niitä on kiva katsella.



12 kommenttia:

  1. Kiitos tästä avartavasta postauksesta. Tulit taas tutummaksi. Me ihmiset olemme onneksi erilaisia ja kiinnostuksen kohteet vaihtelevat henkilöstä toiseen.
    Lukemistasi kirjoista löydän muutaman yhteisen. Itäraja myös yhdistää, kun Kuusamossa olemme rajan pinnassa.
    Kaikkea ihanaa sinun huhtikuuhun <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole mitenkään ehdoton tyyppi, päinvastoin sopeutuvainen ja mukautuvainen joten löytyy yhteistä useamman kanssa. Ja aina uudetkin asiat kiinnostaa.

      Poista
  2. Lukeminen kannattaa aina, vai miten se meni. Historialliset tarinat on aina mielenkiintosia minustakin. Niissä kuvataan usein myös ajankuvaa ja -henkeä, sekä tarinan kautta elävöitetään niiden ymmärtämistä. Miä kyllä tykkään myös siitä fantasiasta... :)
    Samainen dokumentti löytyy minunkin tallennuksista.
    Omat omituiset tavat on aika hauskoja, etenkin kun ne tiedostaa itekin. Minulla on ollu läpi elämän tapana silittää aina just 20 vaatetta ja sitten seis. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska tapa. Historiaan liittyvät kirjat ja tv-sarjat ovat todellakin ajankuvausta. Asut ja tavat yms mielenkiintoisia.

      Poista
  3. Suosittelen lukemaan näin 'juhlavuonna' Ilkka Huhdan toimittamaa Sisällissota ja kirkko 1918 -teoksen. Se on artikkelikokoelma, helppolukuista ja mielenkiintoista tutkimustekstiä. Samalla saa monta lukuvinkkiä, kun katsoo artikkelien kirjoittajat ja lähteet. :) Ulla-Maija Peltosen kirjoja olet ehkä lukenut, kun kerran sisällissodan naisnäkökulma kiinnostaa. Itselle tuo sisällissota on yksi mielenkiinnon kohde, ja olen sitä kirkkohistorian näkökulmasta jonkin verran kahlannut, siksi edellämainittuja suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Vaikuttaa kiinnostavalta ja saan sitten lisävinkkejäkin.

      Poista
  4. Murdochin murhamysteerit on niin hyvä sarja. Harmi, että se nyt loppui. Itse tykkään Agatha Christien tarinoista, sekä kirjoina, että tv-ohjelmina.
    Ihanaa keskiviikkoiltaa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Murdoch oli kyllä kiva.
      Mukavaa iltaa sinullekin!

      Poista
  5. lukeminen on kivaa.luin kouluikäisenä sotakirjat ja bondit.en ikinä ymmrtänyt naisten hömppää.lasten kanssa työskentelyn myötä nykyisin luen lähinnä lastenkirjoja.ei tahdo jaksaa enää 11 tuntisen työpäivän jälkeen lukea muuta kuin lehtiä,ikää kun on 59 ja 2 lastenlasta on pari iltaa viikossa hoidossa työn lisäksi.nyt yritän jaksaa lukea 1918 tapahtumista.suku on sen verran ollut tapahtumien keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin tulee nykyisin paljon luettua satu- ja kuvakirjoja. Onneksi molemmat lapsenlapseni tykkäävät niistä. Sinulla on kyllä pitkät päivät. Tsemppiä!

      Poista
  6. Aika samoja mieltymyksiä löytyi kirjoista minultakin. Elämänkertoja luen paljon ja historiaa ja myös viihdekirjallisuutta. Enni Mustosen Syrjästäkatsoja -sarja Ida Eriksonin elämänvaiheista kertoo samalla Suomen historiallisista tapahtumista. Uusi Tuntematon sotilas leffa on hyvä, hankin sen dvd:nä.
    Lenita Airiston uusimman omaelämänkertakirjan ostin, kun on naisessa energiaa ja karismaa vielä 80-vuotiaana.
    Ulkomailla en ole käynyt monessa maassa ja nyt vanhempana lentopelkoni on vain kasvanut, en tykkää ahtaista paikoista ja istua monta tuntia lähes liikkumatta pienessä tilassa. Omalla autolla liikumme kesäisin pikku matkoilla kotimaassa. Minulle se riittää. Hih, kaikenlaisia pieniä omituisia tapoja lienee itsekullakin. Mieskaveria ärsyttää, kun valitsen ruokakaupoissa samaa nakkipakettia tai pullapitkoa ajan kanssa, vaihdan ja vuohkaan. Kauppojen ostoskorit ovat usein niin likaisia, että hankin just Kärkkäisen sika-päiviltä oman ostoskorin, jossa on teksti My own!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, unohdin noi Enni Mustosen kirjat. Ne on myös mielenkiintoisia. Ihana juttu, oma ostoskori! Löytyisköhän meiltäkin jostain.

      Poista