Vastauksia, olkaa hyvä

Tässä postauksessa tulee joitakin vastauksia teidän antamiin kysymyksiin.

Kirjat

Olen aina pitänyt lukemisesta, jo ihan lapsesta saakka.
Tätä tapaa olen myös yrittänyt siirtää lapsilleni ja nyt lapsenlapsilleni.
Luen kausittain eli välillä en ollenkaan, sitten taas peräjälkeen monta kirjaa.
Luen myös nopeasti.  Äitini oli myös ahkera lukija ja kirjaston vakiovieras.
Tällä hetkellä luen Katariina Sourin Saranaa ja Tsemppikirja odottaa vuoroaan.
Lapsenlapselleni on tehtäväkirja, jota täytän vähitellen.
Mieluisimmat kirjat ovat historiallisia romaaneja, itsetuntemukseen liittyviä,
välillä jopa maalaisromanttisia hömppäkirjoja, kun kaipaan "aivot narikkaan" kirjaa.
Kaari Utrion kirjat olen lukenut.  Regina Rask, Anna-Leena Härkönen, Laura Honkasalo, Ulla-Maija Paavilainen esimerkkejä lukemistani kirjaston kirjoista.
Joskus oli dekkarikausi. Sitten runokausi. Viime vuonna oli vanhenemiseen liittyvien kirjojen kausi.
Alkuvuodesta luin monta 1918 kansalaissotaan liittyvää kirjaa, etenkin naisnäkökulmasta.
Sitä ennen luin masennukseen ja uupumukseen liittyviä kirjoja.
Nyt on voimaannuttavien ja itsensä ymmärtämisen kirjojen kausi.
Fantasiaa ja scifiä en lue.

Tv-ohjelmat ja elokuvat

Eniten seuraan telkkarista englantilaisia, historiallisia sarjoja.
Downton Abbey oli suosikkini, Hakekaa kätilö onneksi saa vielä jatkoa,
Kotirintaman naiset, Victoria, Ne kesät Intiassa yms.
Agatha Christien tarinat (mm. Neiti Marple) ovat kiinnostavia samoin saksalaiset ja ruotsalaiset dekkarit.
En tykkää hirveestä räiskeestä, enkä korostetusti väkivaltaisista
enkä esim Hauskat kotivideot tyyppisistä "tyhjän nauramisista".
Nyt olen katsonut iltapäivisin Murdochin murhamysteerejä.
Salkkareita ja Uusi Päivä-sarjaa tulee Miehen kanssa katsottua,
samoin, jos mahdollista olen katsonut Puoli Seitsemän-ohjelmaa.
Uutisvuoto oli aiemmin kiva, nykyversiosta en tykkää.
Pitääkö olla huolissaan, on hauska siinä olevien Kyrön, Hotakaisen ja Nousiaisen
oivallusten takia.
Minulla ei ole mitään sellaista ehdotonta telkkariohjelmaa, joka olisi ihan pakko saada katsottua.
Uutiset tietenkin pyrin katsomaan, mutta käy kumpi kanava vaan eli Maikkarin tai Ylen uutiset.
Katson kyllä iltaisin telkkaria neuloessani, mutta jos joku unohtuu,
niin ei se maailmaa kaada. Yksin ollessani saatan olla koko illan aukaisematta telkkaria.
Päivisin katson tosi harvoin telkkaria, ehkä joskus jotain tallennuksesta.
Elokuvissa käyn nykyisin harvoin.  Täällä (siis tuolla kuntakeskuksessa 30 km päässä)
näytetään epäsäännöllisesti elokuvia ja ne on vain vähän aikaa tarjolla.
Viimeksi kävin katsomassa Miehen lempielokuvan Star Wars sitä ennen
Tuntemattoman sotilaan uusimman version.
Ikitien haluaisin nähdä..
Nuorena katsoin isän kanssa telkkarista paljon länkkäreitä.
Olin aina intiaanien puolella. Vaikuttavia elokuvia on olleet
Kuudes aisti, Minun afrikkani, Kauriin metsästäjät,
kaikki jo vanhoja.

Omituiset tavat

Yritin kysellä perheeltä, mitä minun omituiset tapani ovat.
Joko he eivät uskaltaneet kertoa tai sitten ovat jo niin tottuneet niihin,
jotteivat pidä niitä enää omituisina.
Yhden ainakin tiedän.  Potkin autoista lumikasaantumia roiskeläpistä.
Pitää ihan hillitä itseäni, etten potkisi vieraista autoista.
Toinen tapa on laskea ohi kulkevien junien vaunuja.
32 + kaksi veturia taitaa olla ennätykseni.
Tykkään myös käristää nuotiomakkarat lähes mustiksi.
Olen myös sellainen sivusta seuraaja.  Mielelläni katselen esim. junassa muita ihmisiä,
mietin heidän taustojaan, syytä matkustaa yms .Minun on myös helpompi hyväksyä asioita, jos ymmärrän taustat ja syyt.
 Joskus sanoin lapsilleni, että minun asunnossani pitää olla ikkunat itään,
jottei vihollinen pääse yllättämään.
Nyt asun itärajalla, 5 km rajalta.  Ikkunat ovat itään päin.

Reissut

Olen matkustellut ulkomailla vain muutamissa kohteissa;
Ruotsissa, Virossa, Latviassa, Irlannissa, Bulgariassa, Kyproksella, Espanjassa ja
Venäjällä Pietarissa, Viipurissa, Petroskoissa sekä Kostamus-Rukajärvi-Ontajärvi suunnalla .
Venäjällä käynnit liittyivät pääosin työhöni, Pietarissa tai silloisessa Leningradissa kävimme lukioaikana luokkaretkellä. Viipurissa pari vuotta sitten ystäväporukalla.
Ei minun mieli edes tee ulkomaille.  Tottakai olen hieman kateellinen,
kun kuulen ystävieni tai siskoni ulkomaan matkoista.  Kateellinen olen enemmänkin siitä,
että heillä on varaa mennä ja matkustaa.  Toisaalta pelkään mennä vieraisiin paikkoihin.
En tykkää syödä erikoisia ruokia, en tykkää puhua eri kielillä.
Tykkään vaivattomuudesta.
Kotimaassakin tulee nykyisin matkusteltua harvoin.
Miestä ei saa oikein mihinkään lähtemään eikä ole varaakaan reissata.
 Joskus kyllä tekisi mieli etenkin hotelliaamiaiselle.
Kaikki ihanuudet valmiina ja itse valittavissa.
Aikoinaan Joensuussa asuessani kuuluin marttoihin ja osallistuin monille
kotimaan matkoille marttaporukassa.  Silloin pääsin käymään monissa sellaisissa
paikoissa, joissa ei muuten tulisi/pääsisi käymään.
Mieleeni ovat jääneet mm. Presidenttien jalanjäljillä, Oopperamatka,
Mauritzbergin linna. Olen käynyt myös mm. ydinvoimalassa.  Kun lapset olivat pieniä, teimme joka kesä jonkun pikkureissun, yhtenä kesänä kiersimme monta huvipuistoa ja se jäi lasten mieleen.
Enpä taida olla reissuihmisiä.

Mielenkiinnon kohteet

Historia.  Ei mikään todella vanha, vanha, vaan sellainen 1800-luvun lopun,
1900-luvun alun aina tuonne Suomen sotien päättymiseen saakka.
Luen paljon historiaan liittyviä kirjoja, sota-aikaan sijoittuvia etenkin.
Mielelläni vielä naisnäkökulmasta katsottuna.
Myös siihen liittyvät elokuvat kiinnostavat, samoin käyntikohteet ja tarinat niistä.
Viimeksi kyselin jälleen kerran isältäni sukumme vaiheista,
siitä miten ja miksi isämme pappa lähti Hämeestä kohti Itä-Suomea.
Harmittavasti äitini puolen suvusta on vain vähän tietoja,
äidiltäni ei voi enää kysyä dementian takia.
Muutenkin olen sellainen, että yritän aina selvitellä taustoja asioille
ymmärtääkseni niitä paremmin.
Niillä harvoilla reissuilla, joita teemme, haluan myös tutustua historiaan.
Tarinat, etenkin historiaan liittyvät tarinat  kiehtovat.
Mielummin kuuntelen opastusta myös museoissa yms ja tarinoiden kautta asiat jäävät paremmin mieleenikin. Sukuuni liittyvät tarinat kiehtovat. Myös paikkojen, talojen, asuntojen
tarinat tekevät ne eläviksi.
Tarinoitten kautta liittyvät yhteen historia ja nykyaika.
Lintujen seuraaminen lintulaudalla. Tästä on tullut muutamana talvena jo harrastus.
Aamupalan nautin ulos ikkunasta katsoen. Lasken päivittäin montako lintua on parhaimmillaan ruokailemassa.  Aivan kovemmilla talvipakkasilla saattoi olla vain kolme lintua, nyt jo parikymmentä.  Talitiaisten lisäksi närhi, käpytikka, hömötiainen ja sinitiainen.
Punatulkunkin olin eilen näkeväni.
En ole mikään lintuharrastaja, en tunne lintuja äänestä kuten Mies,
tunnistan vain muutaman tavallisemman lajinkin.  Silti niitä on kiva katsella.