Mummolasta kotiin

Viime viikolle sattui hyvät hankikantokelit.

Ei ne kyllä mummoa joka aamu kantaneet, sekin tuli todistettua,

 kun pikku Prinsessa upposi eikä saanut kenkäänsä hangesta, niin mummon piti mennä apuun,

siinä sitten haarojani myöten lumessa kahlasin ja pelastin Prinsessan pulasta.

Me tehtiin taas monenlaista puuhaa viikon aikana.

Ennätettiin leipoa, leikkiä, opetella saksien käyttöä

ja ennen kaikkea ulkoilla paljon. Makkaraakin paistettiin nuotiolla ja käytiin pilkkikisoissa.

Kävimme myös yökylässä serkkupojan luona.

Pikku Prinsistä oli hauska seurata serkkutytön leikkimistä ja esitellä lelujaan.

Niin ja saimmehan me yhtenä päivänä Kuopus-sedän vierailulle mummolaan.

On muuten hankalaa, kun Kuopus on Prinsessalle setä ja Prinssille eno.

Niinpä sitten nimitimme enosedäksi.

Aikoinaan en innostunut aikuisten värityskirjabuumista,

mutta nyt kun sain viime syntymäpäivälahjaksi Miniältä pari värityskirjaa,

niin innostuimme värittämään niitä Prinsessan kanssa ja sehän oli kivaa.

En usko, että yksin tulee väriteltyä, mutta hauskaa oli kyllä.

Sai käyttää pirteitä värejä, joita ei muuten tule käytettyä.

Viime viikolla lähikauppamme sulki lopullisesti ovensa.

Hämmästyin, kun menimme kolmantena loppuunmyyntipäivänä käymään ja

hyllyt ammottivat jo tyhjyyttään. 

Haikea olo oli sanoa heipat ja lähteä viimeisen kerran kaupasta pois.

Kyllä minä taas kerran toivon, että kunpa Pojan perhe asuisi edes tuolla Joensuussa

tai Kuopiossa. Olisivat vähän lähempänä, niin voisi Prinsessankin

hakea useammin kylään, mutta lyhyemmäksi ajaksi kerrallaan.

Viikossa pitää ennättää tehdä paljon kaikkea ja sitten olen monta päivää

vierailun jälkeen tosi väsynyt.

Vieminenkin ja hakeminenkin  vievät aina sen pari päivää.

Mutta siellähän sitä pitää asua missä viihtyy ja missä töitä löytyy.

Seuraava Prinsessan mummola vierailu onkin varmaan vasta sitten kesälomalla.

Tänään olemme paluumatkalla ja minä taas huomenna kotiin paluumatkalla.

Loppuviikko huilaillaan.