maanantai 16. huhtikuuta 2018

Mummolasta kotiin



Viime viikolle sattui hyvät hankikantokelit.
Ei ne kyllä mummoa joka aamu kantaneet, sekin tuli todistettua,
 kun pikku Prinsessa upposi eikä saanut kenkäänsä hangesta, niin mummon piti mennä apuun,
siinä sitten haarojani myöten lumessa kahlasin ja pelastin Prinsessan pulasta.



Me tehtiin taas monenlaista puuhaa viikon aikana.
Ennätettiin leipoa, leikkiä, opetella saksien käyttöä
ja ennen kaikkea ulkoilla paljon. Makkaraakin paistettiin nuotiolla ja käytiin pilkkikisoissa.
Kävimme myös yökylässä serkkupojan luona.
Pikku Prinsistä oli hauska seurata serkkutytön leikkimistä ja esitellä lelujaan.
Niin ja saimmehan me yhtenä päivänä Kuopus-sedän vierailulle mummolaan.
On muuten hankalaa, kun Kuopus on Prinsessalle setä ja Prinssille eno.
Niinpä sitten nimitimme enosedäksi.


Aikoinaan en innostunut aikuisten värityskirjabuumista,
mutta nyt kun sain viime syntymäpäivälahjaksi Miniältä pari värityskirjaa,
niin innostuimme värittämään niitä Prinsessan kanssa ja sehän oli kivaa.
En usko, että yksin tulee väriteltyä, mutta hauskaa oli kyllä.
Sai käyttää pirteitä värejä, joita ei muuten tule käytettyä.


Viime viikolla lähikauppamme sulki lopullisesti ovensa.
Hämmästyin, kun menimme kolmantena loppuunmyyntipäivänä käymään ja
hyllyt ammottivat jo tyhjyyttään. 
Haikea olo oli sanoa heipat ja lähteä viimeisen kerran kaupasta pois.


Kyllä minä taas kerran toivon, että kunpa Pojan perhe asuisi edes tuolla Joensuussa
tai Kuopiossa. Olisivat vähän lähempänä, niin voisi Prinsessankin
hakea useammin kylään, mutta lyhyemmäksi ajaksi kerrallaan.
Viikossa pitää ennättää tehdä paljon kaikkea ja sitten olen monta päivää
vierailun jälkeen tosi väsynyt.
Vieminenkin ja hakeminenkin  vievät aina sen pari päivää.
Mutta siellähän sitä pitää asua missä viihtyy ja missä töitä löytyy.
Seuraava Prinsessan mummola vierailu onkin varmaan vasta sitten kesälomalla.
Tänään olemme paluumatkalla ja minä taas huomenna kotiin paluumatkalla.
Loppuviikko huilaillaan.


14 kommenttia:

  1. Olet järjestäny lapselle muistorikkaan viikon kaikella ohjelmoinnillasi.
    Missä on nyt lähin kauppa?

    VastaaPoista
  2. Onnekas mummo! Nyt saat/joudut pitämään "ommoo lommoo" kesään asti:) Hei muuten, kesä onkin jo tuossa tuokiossa!!!

    VastaaPoista
  3. Olet järjestänyt hienon viikon Prinsessalle. Hän varmaan tulee aikuisenakin muistamaan touhuilut siellä luonnon helmassa ja hiljaisuudessa. Ikävä vaan, että asuvat niin kaukana ja monen mutkan takana. Onneksi Pikku Prinssi asuu vähän lähempänä.
    Meillä on 4 lastenlasta, kaikki tyttöjä. He ovat kahdessa sarjassa. Vanhemmat jo teini-ikäisiä ja asuvat kaukana n 145 km meiltä, Heitä näemme vähemmin, mutta nuoremmat tytöt asuvat n 15 minuutin ajomatkan päässä ja heitä hoitelemme kerran pari viikossa, kun heidän äiti apua tarvitsee. He ovat iältänsä sinun Prinsessan ja Pikku Prinssin ikäisiä suurin piirtein.
    Myöntää täytyy, että jo 1 päiväkin heidän kanssaan on iiihanaa,...mutta väsyttävää.
    Tytöt ovat luonteeltaan hyvin kilttejä, mutta vilkkaita. Mitä isompi edellä, sitä pienempi perässä. Silmät on oltava selässäkin..:).
    Hoitohommista tultuamme, olemme molemmat aivan poikki. Mutta se on sitä ihanuutta ja onnea. Kyllä se myös antaa meille eläkeläisille niin paljon.
    Hyvää kevään odotusta! Kymenlaaksosta on jo lumet kaikonneet.
    terv: Kymenlaakson mummi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan väsyttääkin aina viikon jälkeen. Onneksi Prinssi asuu "lähempänä", vain 130 km. Häntä odottelemme toukokuussa ensimmäiseen yökyläilyyn ilman vanhempia.

      Poista
  4. Tärkeitä hetkiä prinsessan kanssa!
    Se on aina kyllä kamala hetki, kun lähtevät pois. Ja varsinkin kun välimatkaa on paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävähän sitä heti on. Onneksi voi skypettää.

      Poista
  5. Sinä olet kyllä ihana mummi kun jaksat touhuta Prinsessan ja Prinssin kanssa. Mummit on kultaakin kalliimpia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni jäi mummostani mukavat muistot ja sitä toivon omille lapsenlapsillenikin.

      Poista
  6. Antoisaa yhdessäoloa molemmille sekä Pikku Prinsessalle, että sinulle. Antoisaa, vaikka sinulle myös väsyttävää. Kaipa se luonto on tiennyt, mitä on tehnyt, kun lapsia ei enää tietyn iän jälkeen tule. Toisaalta toisen lapsesta on suurempi vastuu kuin omista, siksi sitä antaa kaikkensa ja sitten väsyy.
    Ikävää ja haikeaa tuo "lähikaupan" lopettaminen.
    Tuo enosetä onkin hauska tapa kutusua kuopustanne.
    Rentouttavaa pakuumatkaa kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Junassa juuri. Sitä kun vielä on niin täysillä lasten touhuissa mukana niin illalla on ollut ihan väsynyt.

      Poista
  7. :) Kirsti Kaija kirjoitti sen ,mikä minunkin ajatukseni olivat:)

    Olen omaa ikääni/ ei mummoutta ajatellut hyvin paljon.
    miten minusta on tullutkin näin raihnanen ,äitini eli 92 vuotiaaksi ja viime vuosina päivitti minut mennen tullen,kenenkähän geenit minä oon saanu?:)
    mutta ei niin pahaa etteikö hyvääkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu minulla. Äitini oli minun ikäisenä tosi aktiivinen ja hyvässä kunnossa. Sitten iski alzheimer ja dementia. Me taidetaan olla sitten sekoitusta isästä, äidistä ja ympäristötekijöistä ;)

      Poista