sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Miten minusta tuli minä?



Tämäkin otsikko sai alkunsa, kun pyysin lukijoiltani
kysymyksiä ja jutun aiheita blogiini.
Koko alkukevään ja talven olen ollut hieman alamaissa ja yrittänyt
pitää itseni aktiivisena, jotten vaipuisi alakuloisuudesta masennukseen.
 Kiitos kaikille näistä ihanista jutun aiheista.
Ensinnäkin ne antoivat tekemistä ja toisaalta oli todella mielenkiintoista
miettiä omaa lapsuutta, nuoruutta ja elämäänsä yleensäkin.
Vielä muutama idea on onneksi jäljellä.
Kevään mittaan yritän toteuttaa viimeisetkin.
Ja eiköhän se mielialakin kohene kunhan tuo lumen tulo loppuu.


Mutta miten minusta tuli minä?
Sitä noiden lapsuus- - ja nuoruusmuisteluiden kautta hain.
Enkä löytänyt muuta syytä kuin perimä- ja ympäristötekijät.
Siinähän ne.
Ainut  asia mikä jo lapsesta alkaen oli minulle selvää,
oli monta lasta.  Se on onneksi toteutunut.
Ja vielä ylimääräisenä bonuksena olen päässyt mummoksi.
Välillä olen miettinyt, mitä olisin voinut tehdä toisin.
Mutta eihän omaa luonnettaan voi kovasti muuttaakaan,
jos en ole ollut rohkea lähtemään uuteen enkä ole uskonut itseeni,
niin ei se käskemällä muutu.


Edelleenkin olen arka uusien ihmisten ja asioiden edessä.
Vai liekö se yksityisyyden ja omien rajojen korostamista.
Olen toisten ohjailtavissa, koska haluan miellyttää muita.
Enkä vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona.
 Moni sanoo, ettei koskaan ole liian myöhäistä.
Joillekin asioille ei, toisille kyllä.
Vielä voisin jotain opiskella, toisaalta uutta ammattia siitä ei tulisi,
työelämään en enää kelpaa.
Myöhäistä on olla esim. kotiäitinä lasten ollessa pieniä,
onneksi nyt voin olla kotimummona lastenlasten kanssa.
Ehkäpä juuri tuo äitiys ja mummous on ne minun juttuni.
 Ehkäpä elämäni tarkoitus oli tulla isona mummoksi.










8 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että sait puhtia noista kysymyksistä. Mukavaa oli myös että saimme kurkistaa elämänjanallesi ja tutustua sinuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista on ollut kirjoitellakin.

      Poista
  2. Eikös olekin mukava kirjoitella lapsuus/nuoruusmuistoja vaikka se joistakin kuulostaa ihan hölmöltä. Kun uskaltaa kaivella muistiaan löytää itsestään jo unohtuneita puolia ja se jos mikä on itsensä vahvistamista. Selailin omia blogijuttujani ja näköjään olen minäkin aika paljon lapsuudestani ja nuoruudestani kertonut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset ainakin tuntuvat kyllästyneen muisteluihini. Kiva niitä on kirjoittaa ja lukea muidenkin tarinoita.

      Poista
  3. Nämä postaukset, jotka olet tehnyt lukijoiden toiveista ovat koskettaneet minua. Näissä postauksissasi on ollut vastaus moneen kysymykseen, jotka ovat pälkähtäneet mieleeni, kun olen ajatellut sinua. Kiitos.
    Minulle tärkeä ihminen on joskus sanonut, että "Elämän tarkoitus on elää heidän kanssa, jotka meille on annettu". Sitähän äitiys ja mummous ovat, elämistä rakkaiden kanssa.
    Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi. Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  4. Minä päätin jo nuorena, että jos minut joku mies huolii, niin minusta tulee paras vaimo ikinä ja myös jos saan lapsia, annan kaikkeni, että lapsilla on hyvä olla. Onneksi kummatkin toiveeni ovat toteutuneet ja nyt minä sitten yritän pitää lupaukseni. Ihana mies tekee tämän homman aika helpoksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogiasi lukiessani olen päätellytkin että teillä on onnellinen parisuhde ja perhe.

      Poista