perjantai 30. maaliskuuta 2018

Raha ja rakkaus, sarjassa toivepostaus



Kun pyysin teiltä lukijoilta kysymyksiä postausideoiksi, niin yhtenä
esille tuli asuinpaikkamme syrjäseudulla ja miten olen tänne päätynyt.
Kaksi sanaa vastaukseksi; raha ja rakkaus.


Asuin aiemmin yli 30 vuotta Joensuun lähiympäristössä,
viimeksi lähes 15 vuotta aivan ruutukaava-alueella. 
Jäin avioeron jälkeen asumaan kahden nuorimman lapseni kanssa
taloomme ja pärjäsin taloudellisesti tasapainoillen.
Periaatteenani oli, että lasten ei tule kärsiä erostamme,
ei edes taloudellisesti.  Lasten isä osallistui vain elastustuella,
sillä pienimmällä mahdollisella.  Siksipä, kun esim leirikouluviikko tai autokoulu tms olivat tulossa,
niin anoin lyhennysvapaata pankista.
Ajattelin, että kyllä ne lapset kasvaa ja vielä minäkin saan nauttia. 
Jälkeenpäinkään valintani ei kaduta, olen aina halunnut itse asettaa lapset etusijalle.


Tapasin Miehen noin vuosi eron jälkeen ja alusta asti oli selvää,
että asun Joensuussa niin kauan kuin lapset ovat kotona.
Mies taas ei halunnut muuttaa pois kotiseudultaan.
Niinpä lähes kymmenen vuotta  reissasimme viikonloppuisin ja
kerran viikollakin toistemme luona.
Minä silloin, kun Kuopus oli isällään, Mies muulloin.
Kait se oli rakkautta, kun jaksoimme tätä niinkin monta vuotta.
Toisaalta, Miehellä ei ole omia lapsia, minulla taas kolme.
Oli varmaan kaikille helpompaakin asua erillään.


Sitten tuli tilanne, että sairastuin vuoden 2012 alussa.  Pitkällä sairaslomalla tulot puolittuivat ja
jouduin myymään kotimme.  Turhan isohan se olikin jo minulle ja Kuopukselle.
Tulevaisuus oli epävarmaa ja niinpä muutimme vuokralle ruutukaavan eteläreunalle.
Ajattelin, että ainakin aluksi, kunnes tilanne selviää.
Talokaupasta jäi lainojen maksun jälkeen vähän rahaa,
osan jaoin lapsille, osan jätin elämiseen ja osan sijoitin tähän mökkiimme.
Halusin jonkin paikan joka olisi pysyvää ja omaa, jonne lasten olisi mukava tulla,
jossa olisi hyvä olla. Nyt lainakin oli vain kolmannes siitä, mitä asuntolaina oli.
Kuntoutustuella ja talorahojen loppuosuudella pystyimme Kuopuksen kanssa 
elämään niin, että hänkin pystyi harrastamaan ja opiskelemaan.


Miksi sitten juuri täältä? Tämä sijaitsee Miehen kotipaikkakunnalla
eli ajattelin varmaankin, että jos "vuori" ei tule luokseni, täytyy minun muuttaa sinne.
Olimme myös viehättyneet Ruunaan koskialueeseen,
retkeilleet täällä paljon lastenkin kanssa ja kun sopiva talviasuttava vapaa-ajan asunto
tuli kohdalle, niin ajattelin  talon arvon säilyvän sekä paikan että varustelun takia.
Tiedän lasteni (ja itsenikin) tottuneen kuitenkin asumaan hyvin varustellussa kodissa,
joten vapaa-ajan asunnonkin täytyi täyttää tietyt ehdot.
Kyllähän tämä vapaa-ajan asuntona täyttääkin,
silloin ei ollut suunnitelmissa, että tästä tulisi vakituinen koti.


Parin vuoden sairasloman jälkeen olin suunnittelemassa töihin paluuta.
Kävin jo kuntouttavassa työtoiminnassa, jossa työssä selviytymistä seurattiin.
Tytön ja Vävyn vuokrakodissa tuli kosteusvaurio ja heidän juuri ostamansa
koti vapautuisi vasta kolmen kuukauden päästä.
Tarjosin heille ja kissoilleen kotiani väliaikaiseksi asunnoksi, 
itse voisin asua meidän Kissan  ja Koiran kanssa mökillä sen aikaa.
Kuopuskin pystyi muuttamaan siksi aikaa isänsä luokse.
Kahden kuukauden jälkeen työnantajani ilmoitti irtisanovansa minut 
pitkittyneen sairauden takia. Kuntoni romahti.


Hävetti, nolotti, suretti. Lähes 35 työvuoden, joista yli 10 vuotta
viimeisessä työpaikassa ja minut irtisanottiin ensimmäistä kertaa. Ensimmäistä kertaa olin jäämässä myös työttömäksi.
Halusin pois koko Joensuusta.  En pystynyt näkemään tuttujani ja selittämään.
Pysyin mökillä ja mietin vaihtoehtoja.
Tyttö ja Vävy pääsivät muuttamaan omaan kotiinsa.
Kuopuksen ja hänen isänsä kanssa saatiin sovittua, että Kuopus opiskelee 
viimeisen vuotensa isänsä luota käsin, Kuopus oli täyttänyt juuri 18 vuotta keväällä. 
Irtisanoin vuokra-asuntomme. En jaksanut miettiä vaihtoehtoja tai seuraamuksia,
vaan pysyttelin siellä, missä tunsin olevani turvassa, mökillämme Kissan ja Koiran kanssa.
Niin, olihan se Mieskin täällä, vaikkei halunnut luopua omastakaan asunnostaan.


Kuten muutkin asiat elämässäni, tämäkin vain tapahtui.
Ajauduin tänne.
Paikkakunnan vaihdoksen myötä myös ns. hoitavat tahot muuttuivat.
Ensimmäisellä lääkärikäynnillä uudessa paikassa, lääkäri ehdotti eläkkeen hakemista.
Aiempi lääkärini oli täysin sitä vastaan.  Itsekin epäilin kovasti.
Ajattelin, että sama se, en sitä kuitenkaan saa.
Irtisanomisaikani päättyi marraskuussa 2014, sairaslomani jatkui seuraavalle vuodelle.  
Joulun alla  2014 sain kirjeen Elolta. Minulle oli myönnetty työkyvyttömyyseläke 
helmikuusta 2015 alkavaksi heti sairaslomani jälkeen.
Jäin tänne.


Ensimmäiset puolitoistavuotta asuimme vapaa-ajan asunnolla.
Varsinainen osoite ei voinut olla tänne, vaan se oli Vaarin talolle, Miehen kotiin.
Se vaikutti mm siihen, että Miehen työmatkakuluja täältä ei verottaja hyväksynyt,
Kela korvaus matkakustannuksiin laskettiin vain Vaarin talolta, joka
sijaitsee noin 40 km päässä täältä, sinne meni postikin. 
Sitten aloitin muutosruljanssin vaihtaaksemme mökin/vapaa-ajan asunnon
vakituiseksi asunnoksi.  Paljon rahaa ja papereita, 
vaikkei mitään tarvinnut varsinaisesti muuttaa täällä.
Joulukuusta 2015 alkaen olemme virallisestikin asuneet täällä.


Vaikka täällä syrjässä kaikesta, on välillä hankalaa asua,
niin miksi pysymme täällä.
Täällä on edullista asua. Asumiskustannukset ovat eläkeläisen kukkarolle sopivat.
Eikä tämän myymisellä saisi kuin ehkä vanhan yksiön Joensuusta.
Kahta asuntoa ei minulla ole varaa pitää, vuokratkin Joensuussa ovat korkeat.
Tiedän myös, että Mies ei halua tältä paikkakunnalta minnekään,
jos muutan takaisin Joensuuhun, niin joudun muuttamaan yksin.
Toisaalta muuttaminen täällä kunnan keskustaan,
ei taas vaikuttaisi minun viihtyvyyteen, koska kaipaan Joensuuta ja siellä asuvia.
Tämä on ehkä siis sellainen kompromissiratkaisu, johon olen vain päätynyt.
Ainakin tällä hetkellä.










23 kommenttia:

  1. Kiitos tästä postauksesta. Olipa tätä mielenkiintoista lukea. Tuttuja seutuja nämä paikat. Kaikkea hyvää sinulle ja ihanaa pääsiäisen aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinulle mukavaa pääsiäisen aikaa.

      Poista
  2. Kiitos,tästä kirjoituksesta.
    Tosi hyvin kirjoitat ja sinun tarinoita niin ihana lukea:)
    oi ´´ miten kauniit maisemat.
    Hyvää pääsiäisen aikaa :)

    -justiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyvää pääsiäisen aikaa sinullekin!

      Poista
  3. Jälleen tosi mielenkiintoinen postaus! Irtisanominen on kyllä kova paikka, oli syy mikä tahansa. Meillä just toivutaan semmoisesta miehen osalta. Tuli tosi yllättäen ja muutenkin ikävä juttu, hänestä riippumaton. Kyllä se tuntuu pahalta, eka oman alan työpaikka ja koeajalla pihalle. Siinä miettii monenlaista. Mutta elämä jatkuu, tapahtui mitä vaan. Ja haaveilemista ei kannata lopettaa. Joskus ne tuppaavat toteutumaankin! Toivontäyteistä pääsiäistä teille sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinne! Irtisanominen tuntuu pahalta ja sitä syllistää itsensä vaikkei pitäisikään. Tsemppiä miehellesi uuden työn hakuun.

      Poista
  4. Sellaiset elämän polut siis veivät sinut sinne!
    Kyllä olet monet koettelemukset ja väännöt käynyr läpi!
    Upeasti olet selvinnyt ja päätynyt tuoksi naiseksi, joka tänä päivänä olet!
    Ihania pyhiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi ja hyvää pääsiäistä.

      Poista
  5. Aikamoisten mutkien kautta olet tuonne päätynyt. Tuolla on kyllä niin kaunista <3
    Ihanaa pääsiäisen aikaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunista ja rauhallista on. Hyvää pääsiäistä sinnekin!

      Poista
  6. Niin sitä jotenkin ajautuu, mutta hyvä kun on hyvä olla ja mukavat kumppanit.
    Kiitos hienosta kirjoituksesta. Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
  7. Kiitos tästä hienosta, koskettavasta postauksesta. Monta raskasta polkua olet joutunut kulkemaan.......
    Eräs tuttava on luonnehtinut elämän tarkoitusta näin:
    "Elämän tarkoitus on elää niiden kanssa, jotka meille on annettu".
    Se tuli mieleeni, kun luin sinun ja miehesi rakkaustarinaa.
    Rakkaus on sellainen magneetti ja liima, että sen imussa "ajautuu" ja pysyy paikoissa, joissa muuten ei ehkä voisi ajatella asuvansa.
    Oikein hyvää Pääsiäistä sinulle ja miehellesi, sekä lemmikeillesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. En olisi ikinä ennen kuvitellut asuvani näin syrjässä, itäisessä ja pohjoisessa. Hyvää Pääsiäistä teillekin!

      Poista
  8. Olet kyllä kokenut ja selättänyt kaikenlaista. Elämä ei aina mee niin kun suunnittelee. Sairaus, ero, työasiat on juttuja, joille ei voi mitään. Sinulla on ollu sisua, että oot päässy aina jatkamaan eteenpäin. Kaupungista mökille muuttaminen voi olla pitemmän päälle myös aika kova juttu, kun ei oo ihmisiä lähellä. Väkisinkin sosiaalinen elämä kutistuu.
    Mukavaa, että sinulla on sielä mies, ihanat maisemat, suloiset eläinystävät ja lapsiakin silloin tällöin näkyy. Toivon sinulle jaksamista näin kevään kynnyksellä. Pitkä talvi on taas takanapäin. Mukavaa pääsiäisaikaa.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Onhan tämä elämä täällä aivan erilaista mihin olin tottunut. Onneksi olen kuintenkin maalta lähtöisin. Mutta sitä sosiaalista elämää kaipaan.

      Poista
  9. Mielenkiinnolla luin kertomustasi, ihan siitäkin syystä että olet asunut ja asut niissä maisemissa joissa minäkin olen asunut, huomasin heti että yksi kuva oli ruunaalta, mutta en nyt ihan muista, vesitorni on taitaa Lieksasta.Olen itse kotoisin sieltä päin, äitini asuu Lieksassa,tulen joka kesä äitini luo lieksaan,eli koht puolin sinne päin,olen myös asunut Joensuussa.Arvostan todella paljon niitä maisemia,ja että saat asua puhtaassa luonnon ympäristössä, pielinen on myös kaunis, sinne muuttaisin jos voisin,mieskin on syntyisin sieltä.Eläkkeellähän tässä tosin jo ollaan.
    Raikasta kevät tuulta sinne päin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (jälki kirjoitus)Teksteistäsi päätellen asutkin ihan lähellä tätiäni, tosiaan muistan kun se kauppa lakkautettiin, nyt onneks kimppa taksi kuljettaa x viikossa vanhuksia keskustaan.

      Poista
    2. Maailma on pieni ;) Maisemat ovat kyllä kauniit ja puhdas luonto. Vesitorni on Lieksasta Pieliseltä kuvattuna.

      Poista
  10. Hieno,rehellinen ja mielenkiintoinen kertomus välillä mutkikkaastakin matkastasi nykyiseen kotiin.
    Elämä on värikästä.
    Sisulla se on vaan välillä mentävä eteenpäin ja kompromisseja tehden.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tuntuu että pitäisikö olla enemmän itsekäs mutta en kait osaakaan.

      Poista
  11. Olipa ihana postaus <3. Elämä usein kuljettaa ja palaset loksahtaa paikoilleen-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Elämä kuljettaa ja joskus itsekin puuttuu ohjaimiin.

      Poista