Musiikki, toivepostaus

Hei jaa, tää hetki pieni on, nyt täytä malja elon sekä juo. 

Ken joskus onnen saavuttaa se kestää saisi hetken ikuisen. 

Elämältä milloin paljon halutaan, hetki kallis olla voi. 

Hei jaa, tää hetki on pieni hetki elämän.

Muistan, kun nuorena perunapellolla päivän perunoiden keräämisestä väsyneenä hoilotin tätä laulua.

Isä lauloi vanhoja iskelmiä ja meillä oli vanha gramofoni ja siihen levyjä aitassa

ja soitimme niitä lapsena. Osaan vieläkin Kuningaskobran sanat.

En ole koskaan ollut hyvä laulamaan, enkä osaa soittaa mitään instrumenttia,

mutta laulan, monesti hieman dramatisoiden.

Olen aina kadehtinut niitä, jotka osaavat soittaa.

Kuopus yllätti aikoinaan pyrkimällä yläasteelle musiikkiluokalle ja pääsemällä sinne.

Hänellä oli bändikin jonkin aikaa ja saivat Popmuusikoiltakin tunnustuksen.

Edelleenkin hän soittaa kitaraa omaksi ilokseen, muttei suostu esiintymään meille

paitsi veljensä häissä säesti kaasoa.

Tyttökin osaa soittaa pianoa. Perineet taidon varmaankin isältään,

itse en osaa edes sitä Kissan polkkaa pianolla.

Lasten lauluja laulan lastenlasten kanssa, he eivät välitä vaikka mummo ei 

pysy aina nuotilleen mukana.  Onneksi edelleenkin osa lauluista on tuttuja 

sekä mummolle että pikkuisille.

Minulla on hieman alentunut kuulo puhetaajuudella ja en siedä taustamelua,

vaan nautin mielummin kotonakin ollessani hiljaisuudesta.

Monessa paikassa soiva taustamusiikki tai häly vaikeuttaa kuulemistani.

 Automatkoilla kuuntelen kuitenkin musiikkia radiosta sekä cd-levyiltä,

sen verran vanhanaikainen olen, etten mitään suoratoistopalveluita käytä.

Käymme myös muutaman kerran vuodessa keikoilla.

Enemmänkin kävisin, jos olisi rahaa ja keikkoja lähempänä.

Musiikin kuuntelussa minulle tärkeintä on varmaankin sanat.

Siksi tykkäänkin eniten suomalaisesta musiikista.

Yhteen aikaan kuuntelin paljon Mikael Gabrielia , Chisua ja Apulantaa,

mutta jos pitäisi valita vain yksi, niin se olisi Juice.

Ja Juicelta Syksyn Sävel.

Taisin olla silloin lukiossa, kun levy ilmestyi ja kolahti heti.

Pieni erikoisuus, jonka mielelläni kerron, on se, että olen tanssinut Juicen kanssa.

Edelleenkin tykkään Juicen levyistä ja niiden nerokkaista sanoituksista.

  

 Myös paikalliset bändit ovat kuuntelemisen arvoisia;

Masa Mainds, Huojuva Lato ja aikoinaan Folkswagen.

Näillä kaikilla on juuri ne sanat, jotka saavat kuuntelemaan.

Niin ja tietenkin Alangon veljesten monet kokoonpanot.

Minulla oli kunnia päästä veljesten äidin 50 v taiteilijajuhlaan työni kautta

ja siellä Ilkka ja Ismo esittivät akustisesti Kun Suomi putos puusta

ja se oli kyllä koskettava esitys. 

Käymme myös kesäisin Lieksan Waskiviikon konserteissa ja oheistapahtumissa, Osuuskaupparockissa

sekä Parasta ennen ja nyt -tapahtumassa,

paikallisia tapahtumia kannattaen.
Aiemmin käytiin Ilosaarirockin Sulo-klubilla. Nykyisin ollaan lapsenvahteina rokkiviikonlopun ajan.

Sitten nämä lempparini.

Alice Cooperia kuuntelin jo nuorena, Queen tuli vasta myöhemmin.

Kun kuuntelee autossa täysillä Poisonia tai I want it all'ia,

niin saattaapa nopeusrajoitus hieman ylittyä.

 Oopperaan olen päässyt aivan liian harvoin, silti Toscan olen nähnyt

kolme kertaa. Koskettava ja mahtavia musiikki- ja laulukohtauksia.

Sitä dramatiikkaa.

Eli mistä musiikista tykkään ja miksi?

Tätä kysyttiin, kun kyselin teiltä toiveita postauksiin.

Kaikesta ylläolevasta päätellen voisi sanoa, että tykkään monesta,

etenkin kotimaisesta, mutten niinkään iskelmä-/tanssimusiikista.

Suomipop /-rock lienee paras määritelmä, lisäksi nuo poikkeukset.

Ja miksi näin, kuten aiemmin mainitsin, niin sanoitukset,

ne koskettavat.

Mutta jos rahaa olisi enemmän ja mahdollisuuksia, niin 

haluaisin käydä jossakin sotilassoittokunnan esiintymisessä,

Oopperan kummitusta katsomassa ja kuuntelemassa

sekä enemmän konserteissa,

jalat väsyvät jo nykyisin keikoilla seisomisesta.