perjantai 16. maaliskuuta 2018

Kysymyksiä, kiitos



Naisten päivän tulppaanit.
Kun edellisenä iltana jaksoin muistuttaa, niin muistihan se Mies ne työmatkallaan ostaa.
Olkoot nämä kukkakuvat nyt kuvituksena tässä etukäteen ajastetussa postauksessa.
Itse syön todennäköisesti tällä hetkellä aamupuuroa pikku Prinsessan kanssa
ja sen jälkeen jatkamme My Little Pony leikkejä.
Mummo ei edelleenkään osaa lausua oikein noita englannin kielisiä ponien nimiä,
jotka pikku Prinsessa muistaa kyllä.  Vieraitten kielten lausuminen on minulle aina ollut hankalaa, ehkä siksikin, koska minulla on lievä puhevika, r ja s kirjain tuottavat hankaluutta joissakin sanoissa.
Nuorison mielestä en myöskään selvästi lausu d ja c äänteitä.
 Joku säännöllisimmin blogiani lukeva, on varmaan ihmetellyt tiuhaa postaustahtiani.
Aiemmin syksyllä pidin pitkiäkin taukoja, 
harkitsin jopa lopettavani kokonaan.
Nyt, kun masennus yrittää nostaa päätään ja elämä tuntuu merkityksettömältä,
tuntuu, etten saa päivittäin mitään tehtyä,
en mitään, mitä voisin mainita.
Tottakai ruokin kissat ja Koiran, käyn Koiran kanssa lenkillä,
haen postin ja teen jopa ruokaakin epäsäännöllisesti,
mutta  jotain, joka olisi minun omaa, minusta lähtöisin olevaa,
ikäänkuin työn korviketta.
Siksi yritän kirjoittaa lähes päivittäin.
Nytpä pyytäisinkin teiltä, 
jotka olette jaksaneet lukea väkisinkin välillä väännettyjä postauksiani,
mitä haluaisitte tietää tai sanoa minulle?
Minusta, elämästäni, lemmikeistäni.
Ihan hassujakin voi kysyä.
Tai mistä haluaisitte, että kirjoittaisin enemmän, syvällisemmin tai sitten vähemmän.
  Saisin taas lisää syytä tehdä postauksia ja pitää itseni arjessa kiinni.
Olen nimittäin aina ollut hyvin tunnollinen, kiltti.
Jos olen luvannut mennä jonnekin, olen vaikka väkisin raahannut itseni paikalle.
Jos olen luvannut tehdä jotain, olen tehnyt sen vaikka yötä myöten tai vaikka sairaana.
Olen myös asiakaspalvelijaluonne eli hymyilen toisille, vaikka sydän itkisi.
 Tulisipa edes yksi kysymys!




28 kommenttia:

  1. Olen lukenut blogiasi jo jonkun aikaa ja kysynkin nyt että miksi et tule mukaan meidän Teemakuun taiteilu/askartelu/vkärrys/ mikä vaan piiriin? Siellä on kuukausittain vaihtuva teema ja ne kaikki varmasti onnistuu tehdä sinunkin koska tyyli tehdä on vapaa ja näin saisit itsellesi tekemistä ja mukavaa seuraa!!

    Minusta blogisi on kiva kuten se on, sinunlaisesi ja en osaa muita kysymyksiä niin tehdä.Kuin että mukavaa maaliskuuta ja tule mukaan, edes kokeeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen käynyt useammankin kerran katsomassa ja ajatellut etten osaa tehdä yhtään niin hyviä. Pitäisi vaan uskaltautua.

      Poista
    2. Kukin tekee tavallaan, tule vaan kokeeksi mukaan!! Huhtikuu on kohta ja uusi teema ja me kyllä neuvotaan jos jotain et tiedä tms!

      Poista
  2. Hei Mummo!
    Minua kiehtoo tuo sinun asuinpaikkasi. Olet kertonut asuvasi itärajan tuntumassa. Olisi hauska kuulla, kuinka olet sinne päätynyt ja mistä olet lähtöisin...
    Kauniit luntokuvasi hivelevät myös silmääni, joten kiitos niitä lisää!
    Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teenpä tästä erillisen postauksen. Kiitos!

      Poista
  3. Tykkään lukea juurikin sellaisia blogeja jotka päivittyvät usein. Harvoin päivittyvät helposti unohtuvat ja niihin menettää mielenkiinnon. Blogikirjoituksesi eivät vaikuta väkisin kirjoitetuilta. Mielestäni tekstisi on sujuvaa ja miellyttävää lukea. Masennus on inhottava tauti. Itsekin olen sen muutaman kerran sairastanut. Voisitko ajatella jonkinlaista haastetta itsellesi jolla voisit motivoida itseäsi tekemään niitä asioita jotka nyt tuntuvat hankalilta saada tehtyä. Sitten voisit raportoida edistymisestä täällä blogissa ja me lukijat voisimme kannustaa sinua. Mukavaa kevään jatkoa sinulle ja toivon mielialasi kohoavan samaa tahtia kun lumet sulaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari vuotta sitten teinkin lankalaihiksen sekä painon pudotuksen. Pitäisikin ottaa jotain vastaavaa uudestaan. Kiitos ideasta.

      Poista
  4. Pidän blogistasi kovasti. Siksi että se on niin tavallinen ja rehellinen. Itsellänikin mieli välillä tosi matalalla, vaikka elämän perusasiat ovat hyvin. Lievää masennustako, tiedä häntä. Väsymys ja saamattomuus seurana, ja siksi itsesyytökset. Isäni sairasti masennusta lapsuuteni ja minua pelottaa että olen perinyt sen. Vai nouseeko oma lapsuus vain voimakkaana pintaan nyt omien lasten myötä. Mistä näistä tietää. Ikävä olotila se kuitenkin on. Ja jotenkin tuo elämän merkityksettömyyden tunne. Sekin on inhottava olo. Tsempataan toinen toisiamme <3
    Minusta postauksesi eivät vaikuta väkisin väännetyiltä, arjen kuvauksia, siitä pidän.

    Haluaisin kysyä että luetko kirjoja? Minkälaisia?
    Minä luen mielelläni ja välillä ei löydy kirjastosta mieleistä luettavaa. Siksi kyselen että mitä muut tykkäävät lukea :)

    T. Kevätkeiju

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun olet tykännyt. Itse taas pelkään, että lapseni perivät herkkyyden vaipua välillä alakuloon. Ehkä tietynlainen taipumus periytyykin, mutta varmasti muutkin seikat vaikuttavat. Tiedä häntä. Tuosta lukemisesta kirjoittelen myöhemmin enemmän.

      Poista
  5. Hei ystävä,
    Itse koukutuin blogiisi aluksi käsityöjuttujen vuoksi. Tykkään katsella toisten aikaansaannoksia ja kenties saada virikkeitä. Sitten huomasin tämän olevan hyvin maanläheinen blogi. Itsekin pienessä mummonmökissä asuvana on mukava lukea samantapaisessa elämäntilanteessa asuvan kanssasisaren tekstiä. Kolmanneksi nuo lemmikkisi vetoavat minuun. Meilläkin on kaksi koiraa ja kolme kissaa näissä pienissä tiloissa.
    Minusta olisi kiva lukea, miten sinusta tuli sinä. Voi olla, että olet aikaisemmin (kun en ollut lukijasi) kertonut lapsuudestasi ja nuoruudestasi. Enkä halua tällä toiveella mitenkään painostaa sinua. En loukkaannu, vaikka et näistä ajoista haluaisi kirjoittaa.
    Oikein antoisaa yhteistä aikaa sinulle ja Pikku Prinsessalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuostakin aiheesta voin kyllä kirjoittaakin ja joitakin vanhoja kuviakin etsiä. Mielenkiintoista itsellenikin.

      Poista
  6. No mutta toi kysymyspyyntöhän on jo hyvä idea. :)
    Minustakin on hauska miettiä, millaista on elämä siellä teilläpäin, kun ei ole talot kiinni toisissaan.
    Karvakaverijutut on aina kivoja, vaikka ne ei tekis mitään erityistä.
    Se linnunruokintajuttu oli kiinnostava, kun en osannu kuvitella lintujen valikoivan ruokia. :)
    Mitä teet kesällä pihalla? Kasvatteletko jotain? Mikä on sin lempipaikka pihalla? Juotko esim. päiväkahvia ulkona? Tai teetkö käsitöitä ulkona?
    Mistä musiikista tykkäät ja miksi?
    Mitä oot lukenu? Suositteletko?
    Onko sinulla jotain omituisia tapoja, kuten ainakin minulla on. :)
    Minkälaisista telkkaohjelmista tykkäät? Tai elokuvista?
    Mitkä on ne ihan pienet asiat, jotka tekee sinut iloiseksi?
    Täällä ollaan kuule yhtenä kysymysmerkkinä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanaa, miten monta kysymystä. Vastauksia tulee uusien postausten myötä. Kiitos monista ideoista.

      Poista
  7. Täällä toinen tunnollinen ja kiltti, joka on vakavasti harkinnut blogin lopettamista.
    Tämä kevät on meille herkille kyllä välillä tosi raskasta aikaa. Muistan, kun eräälle lääkärille ihmettelin, miten muut valittavat syksyn tuloa ja masentuvat ja itselleni syksy on ihanaa aikaa ja keväällä saa masennusta vastaan taistella. Hän sanoi, että monet masentuvat ihmiset, masentuvat keväällä. Siis ihmiset, jotka oikeasti masentuvat...ei nämä, jotka ovat NIIN masentuneita ja kahden viikon päästä elämä taas hymyilee... näistä ihmisistä saa lukea lehdistä..:))
    ...ja en kyllä osaa mitään nyt kysyä, mutta toivottavasti muut osaavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta. Itsekin olen aina keväisin sairastunut. Syksy on jotenkin puhdistava. En osaa sitä paremmin kuvata.

      Poista
  8. Tätä olen itsekin pohtinut, että voisin kysyä lukijoilta, mitä he haluaisivat tietää/lukea. Taidanpa ottaa nyt ajatuksen käsittelyyn, kunhan selviän synttärihulinasta. Tänään on nimittäin tämä emäntä viettänyt päivän keittiössä, huomenna syödään aikaansaannokset. :)

    Ja olen sitä mieltä, että blogin pitäminen auttaa - itsellä on alakuloisia kausia kanssa silloin tällöin, ja niiden aikana postaileminen helpottaa oloa, muistuttaa asioista jotka osaan ja asioista, joista voin olla iloinen. Siispä voisinkin tältä pohjalta kysyä, että mikä on siun lemppari kesäkukka ja miksi? Mitkä asiat voimaannuttaa, onko esim. joku tietty väri tai asia, josta saat iloa ja energiaa? Onko jotain haaveita mitä haluaisit vielä toteuttaa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä kysymyksiä ja aivot alkoivat jo raksuttaa vastauksia. Instan puolelta näinkin jo synttärileipomuksiasi. Mukavaa iltaa!

      Poista
  9. Noissa edellisissä kommenteissa oli kyllä samoja mitä mieki ajattelin, kirjat, käsityöt, lapsuus, eläimet, kukat, valokuvat. Ihan vaan mielenkiinnon kohteet, reissut. Minusta on kiva lukea blogiasi, yleensä aukasen sen ensin kun huomaan, sitten katselen muita jos on aikaa. Joskus ihan etsin täältä meiltä päin olevia bloggaajia. Sitten on teitä muutamia löytynyt.
    Voitais joskus järjestää tapaaminen vaikka kahvilla, milloin sattuis olemaan käyntiä vaikka Joensuussa :)
    Aiheet on kyllä itelläkin hakusessa, mulla ei tunnu enää puutarhasta ja kasvatuksista tulla mitään. En oikein osaa tavoitteellisesti kirjoittaa, kun ei ole edes mitään mainospostauksia :) Monet kirjoittelee mainostarkoituksessa saaduista tuotteista.
    Sulla on olleet aiheet kivoja tähänkin asti. Terveisin "kiltti tytteli" täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olishan se kiva joskus kasvokkainkin nähdä. Pidetään mielessä. Sinullahan on menossa pohdinnat talon ja paikkakunnan vaihdon kanssa, mielenkiintoista sitä on seurata samoin kuin sitä miten olet yksin selvinnyt eteenpäin.

      Poista
  10. Minä ymmärrän hyvin tuon aktiivisen postaustahdin. Itsekin mietiskelen postausideoita silloin, kun ei oikein muu huvita. Tuleepahan jotain tehtyä ja inspiroiduttua siitä.
    Oletkin saanut paljon nyt hyviä kysymksiä. Minä tykkään kauniista maisemakuvistasi, ja mielelläni näkisin niitä enemmänkin ympäristöstänne. :)
    Tykkään kovasti rehellisestä ja kodikkaasta blogistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäät maisemakuvistani. Kevään myötä uskon niitäkin tulevan enemmän. Kirjoittaminen on minulle ollut aina helpompi tapa ilmaista itseäni kuin puhuminen.

      Poista
  11. Minä ihailen, kuinka hyvin olet saanut blogisi toimimaan ja paljon lukijoita! Blogisi on monipuolinen ja tärkeätä on, että kirjoitat myös olotiloista , tuntemuksista, ajatuksista, vaikeistakin elämän asioista. Kirjoita vain jatkossakin, mitä sinulle nyt kuuluu. Lukijasi kannattelevat sinua myötätunnolla ja tunnet sen varmaan. Minä jouduin yllättäen lääkkeitten ja myös niiden haittavaikutusten varaan ja olemiseni muuttui aika vaikeaksi. Siitä huolimatta pitää joskus uskaltaa lähteä liikkeelle kuten sinäkin teet. Annikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tykkään blogeista jotka eivät esitä pelkästään sitä siloteltua ulkokuorta.
      Toivottavasti olosi muuttuu paremmaksi.

      Poista
  12. Olen niin monta kertaa katsellut ja ihaillut ottamiasi valokuvia ja yhtä monta kertaa on tullut ikävä synnyin seudulle. Olen itse kotoisin Kainuusta ja siellä päin on ihan samanlaisia maisemia, on vaaroja,soita ja pieniä lampia. Toivon sinulle hyvää kevään jatkoa ja toivottavasti jatkat blogia,ainakin minulle on tullut sinun kirjoituksista ja kuvista tärkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana palaute. Kiitos. Minuakin nämä kauniit vaaramaisemat kiehtovat.

      Poista
  13. Sinun blogisi on kiva paikka hengähtää. Kirjoitukset eivät ole hirveän pitkiä, niin niitä on kiva lukea. <3
    Oletko jo kaikki unelmasi toteuttanut? Vai onko jotain vielä jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vastailen kysymykseesi myöhemmin. Itsekään en tykkää kovin pitkiä postauksia lukea.

      Poista