
Pitkästä aikaa,
en mie nytkään itellein pyydä,
vaan auta pikku Prinsessaa,
ett syy selviis ja ettei se olis paha.
Ja ett se syy pystyttäis korjaamaan
ja ett se korjaantuis helposti.
Vaikk kaikk maholliset tutkimukset on kohta tehty ja se hoitohenkilökunta on mukavaa ja asiansa ossaavaa, niin silti tuntuu,
ett tarvitaan jotain suurempaa voimaa,
että tää kaikki menis hyvin.


ja jotta se jaksais edelleen
iloisesti hymyillen
nuo kaikki tutkimukset.
Ja anna voimia äidille ja isälle,
jotta ne jaksais tään epätietoisuuden ja pelon ja valvomisen.
Ei miul muuta tällä kertaa,
mutta jos täss auttaisit,
niin miun ei tartteis niin paljoo
murehtii ja jaksaisin olla tukena.
Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti