Tekisinkö vai en

En ole mitenkään innokas kokkailija.  Ruuan teko on minulle välttämätön paha ja siksi olenkin tyytyväinen, kun Mies ei valita, vaikka tarjolla olisi vain valmisruokaa.  Eilen diabeteshoitajan kanssa juteltuani päätin lisätä kasvisten käyttöä.  Mietin kaupassa, ostanko valmista bataattikeittoa vai yritänkö tehdä itse. Valmis houkutteli helppoudellaan ja kokemuksella, että hyvää on.  Silti palasin HeVi-osastolle ja ostin yhden bataatin.  Kassalla vielä harmittelin, bataatti nimittäin maksoi lähes kolme
euroa eli valmisruoan verran.  Tänä aamuna selailin nettiä ja etsin bataattikeiton ohjetta.  Niin, tarvitsen siihenkin ohjeen.  Mikään ohje ei ollut sellainen, mihin kotona olevat raaka-aineet olisi riittäneet. Yhdistelin ohjeita ja etsin kaapista raakaaineita.  Inkiväärikin, jota olen käyttänyt muurahaiskarkotteena, pääsi nyt parempaan käyttöön.  Ensin kuorin ja pilkoin neljä perunaa, yhden ison bataatin, neljä pientä porkkanaa, kaksi sipulia ja yhden suippopaprikan.  Kuullotin ensin sipuleita ja paprikaa oliiviöljyssä isossa kattilassa ja lisäsin sitten muut juurekset.  Vettä laitoin sen verran, että raaka-aineet juuri ja juuri peittyivät.
Kun keitos oli kiehunut jonkin aikaa, laitoin mausteet; suolaa, mustapippuria, chilipippuria (todella vähän) ja inkivääriä.  Keittoaikaa en osaa sanoa, kokeilin välillä onko porkkanat jo pehmeitä ja jatkoin taas kirppistavaroiden hinnoittelua.
Kun keitto vaikutti kypsältä, sekoitin sitä sähkövatkaimella, en nimittäin muista missä sauvasekoittimeni on vai heitinköhän sen pois. 
Lisäsin sitten viikonlopulta jäänyttä mantelimaitoa,
Miniä kun käyttää laktoosittomia tuotteita.  Sähkövatkaimella ei saa niin pehmeää lopputulosta kuin saisi sauvasekoittimella, mutta maku ei siitä
muutu.
Ja se maku, ei sitä voi verrata valmiskeittoon.  Tämän makunautinnon jälkeen valmiskeitot maistuvat vedeltä.  Koristelin annokseni vielä tuoreilla basilikan lehdillä ja nautin.  Ja nautin. Ja vielä vähän nautin.

Kissa oli taas apunani tutkimassa mitä keittoon laitan.  Erikoista, että juuri mustapippuri kiinnosti eniten.
Keittoa riittää vielä moneksi kertaa, tulihan sitä iso kattilallinen ja sakeaa se on.  Luulen, että Vävykin pitäisi tästä keitosta, tätä kun voi syödä vaikka haarukalla, ei ole turhaa lientä vaan oikeaa sosekeittoa.
Teenpä ehkä toisenkin kerran itse.