sunnuntai 15. tammikuuta 2017

My day - Kissa


Kissa, lauman johtaja ja sen vanhin jäsen. 
Kesällä täytän 9 vuotta ja tulin perheeseen alunperin Kuopuksen lemmikiksi.
Sanovat, että minulla on pöllön korvat, tiedä sitä, 
ehkä ne ovat vähän suhteettoman isot päähäni nähden.
Ensimmäiset lähes kuusi vuotta elin täysin sisäkissana kaupungissa 
ja sitten nuo toivat minut tänne maalle.


Muistan ikuisesti sen matkan.  Se kesti ja kesti.  Koira istui häkkini vieressä, mutta pääasiassa näytti siltä, ettei halunnut minua mukaan ja katseli vain ulos ikkunasta.  Minä mau'uin niin kovasti kuin vain pystyin ja kun mikään muu ei auttanut, tein haisevan vastalauseeni.  Emäntä laittoi sitten tuuletuksen täysille ja loppumatka ajettiin kiusallisen hiljaisuuden vallitessa.


Niin tulin tänne maalle.  Ensimmäisenä kesänä opin ulkoilemaan, mutta vain lämpimällä säällä.  Opin myös pyydystämään hiiriä ja toinkin niitä parhaimmillaan parikymmentä terassin rappusille yhdessä yössä.  Vajaat pari vuotta sitten tuli tuo rääpäle, se kiusaa minua ulkona ja siksi pysyttelen pääasiassa sisätiloissa näin talvella ainakin.  Tuo Koira on ihan ok, se antaa minun syödä ruokakupistaankin eikä komentele minua niinkuin Pikkukissalle tekee.  Joskus Koira kyllä kielii emännälle, jos hyppään tiskipöydälle.


Yöni nukun yleensä sohvalla tai sen selkänojalla.  Hyvin harvoin kapuan sänkyyn, viihdyn parhaiten omissa oloissani rauhassa.


Heti kun joku ihminen herää, niin olen haukkana ruokapaikan luona.  Ylennsä päivystänkin melko lähellä, koska haluan olla ensimmäisenä paikalla, kun märkäruokaa jaetaan.


Märkäruoka on herkkuani ja jos syön oman kuppini tyhjäksi hyvin nopeasti, niin ennätän myös Pikkukissan kupille ennen sitä.  Se, kun ei ole ollenkaan niin kiinnostunut ruuasta, syökin mielummin raksuja.


Aamuni alkaa siis ruokailulla, sen jälkeen katselen ulos ikkunasta, odottelen, josko toinen noista ihmisistä ei tietäisi toisen jo antaneen ruokaa ja saisin tupla-aamiaisen.


En ymmärrä miksi tuo Pikkukissa haluaa ulos koko ajan.  Itse viihdyn lämpimässä ja täältä näkee hyvin lintujen ruokintapaikalle.


Pidän itseni hyvin siistinä ja turkkini kiiltääkin kauniisti.


Joskus kaipaan huomiota ja silityksiä ja niitä saa parhaiten, kun menee sinne missä tapahtuu.
Osaan myös keskustella, vastaan, kun kysytään ja osaan myös pyytää ruokaa.  Pikku Prinsessakin oppi täällä käydessään juttelemaan kanssani.


Tuo läppärin päällys on myös mukava löhöömispaikka.  Emäntä ei vaan aina tykkää siitä.


Päiväni kuluvat siis leppoisasti, vietän todellisia kissanpäiviä.
Ruokaa ja lämmintä riittää.  Välillä nuo kyllä valittavat, että olen aina kerjäämässä ruokaa, mutta
silti ne antavat lisää.  Tekemistä en liioin kaipaa.


Silityksiäkin ja hellyyttä saan tarpeeksi.  Emäntä silittelee aina ohi kulkiessaan ja isännältä saan silityksiä, kun iltaisin kapuan hänen syliinsä sohvalle telkkaria katsomaan. Palkitsen sen tarpomalla tassuilla hänen vatsaansa.
Eipä minun päivääni ihmeempiä kuulu.  Ulkoilun aloitan, kunhan lämpötila pysyttelee plussan puolella, siihen saakka nautin olostani täällä sohvalla.


36 kommenttia:

  1. En ole käynnyt pitkään aikaan blogiasi katsomassa.
    Sinulla on suloiset kissat, hyvin olit kirjoittanut kissan näkökulmasta,oli mielenkiintoista lukea.
    On se hyvä kun kissat ja koira tulee hyvin toimeen,on hyvä kuva niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun palasit blogiani lukemaan. Mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle!

      Poista
  2. On ne kissat niin eriluontoisia koiraan verrattuna. Meilläkin on kissoja ollut monia, joten ymmärsin hyvin Kissan sielunelämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat ovat todellakin aivan erilaisia koiriin verrattuna. Koirat ovat niin mielyttämisen haluisia, kissat vain silloin kun on ihan pakko jotain herkkua saadakseen.

      Poista
  3. Niin hyvä kuntoisen näköinen ja kiiltävä karvainen, taitaa viettää oikein kissanpäiviä ;) Kissan paikka onkin asua maalla, missä se saa vapaasti liikkua pyydystämässä hiiriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nopeasti meidänkin Kissa sopeutui ulkoilemiseen ja vapauteen, vapauteen valita haluaako olla sisällä vai ulkona.

      Poista
  4. Voi mikä ihanuus♡
    Ja fiksu, kuka sitä nyt kylmällä ilmalla lähtisi pihalle;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kokemuksesta jo tietää, ettei kannata.

      Poista
  5. Kirjoituksessasi on monta tuttua kohtaa, nimittäin sopis hyvin meidän kissalle, joka meillä joskus oli.
    Tassutteli kans isännän sylissä, välillä piti panna pois, kun kynnet olivat niin terävät. Kait tuo tapa kissoilla on, olen kuullut muidenkin sanovan.
    Kissasi tykkää päivistään, kun on ruokaa, lämmintä ja välillä silutusta jopa keskustelua, suorastaan kissanpäivät :)

    VastaaPoista
  6. Olipa kissamaisen hauska tarina!

    VastaaPoista
  7. Voi mitä kissanpäiviä hän elelee. Ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, ja niin oma ylväs persoonansa.

      Poista
  8. Voi kun hienot Kissan päivät siellä onkaan! Pidä vaan lauma kurissa ja Kissan nuhteessa :)

    VastaaPoista
  9. Ihana kissa, viettää mukavia kissanpäiviä! On kyllä niin samannäköinen meidän Pepin kanssa! Kiva, kun teillä on useampi lemmikki. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan niiden touhuja kiva seurata ja niistä on seuraa toisilleenkin.

      Poista
  10. Oo - kyllä sinulla on oikeat kissan päivät siellä, ihana olet!

    VastaaPoista
  11. Ihana kissa :) Ja ihanalta kissanelämältä kuulostaa!

    VastaaPoista
  12. Ihanan oloinen lauman vanhin. Oli mukava lukea hänestäkin, sillä sen aikaa, kun olen lukenut blogiasi, olet kirjoittanut enemmän pikkukissasta ja koirasta. Kiitos jutusta ja sen kuvituksesta. Voikaa hyvin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kissa on enemmän omissa oloissaan viihtyvä ja sisäkissa enemmänkin, siksi varmaan jäänyt vähemmälle huomiolle blogissa.

      Poista
  13. Voi mikä ihana postaus!❤
    Ihana tarina!
    Kissan elämä kuulostaa niin kivalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa saa viettää rauhallisia kissanpäiviä.

      Poista
  14. Oi sydämeni suli kuin luin hänen päiväänsä ♥ Näkee että nauttii elämästään ja kodistaan:) Meidän vanhempi kisu on n.11v ja nuorempi 8v, aika on mennyt todella nopeaan, tuntuu kuin vasta haimme kisulit vaikka siitä on jo 8v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota kirjoittaessani piti ihan tarkistaa Tytöltä miten vanha Kissa oikeasti onkaan, vastahan tuli meille. Aika menee todella nopeasti.

      Poista
  15. Ompa Hän suloinen ja ihana tarina ♡

    VastaaPoista
  16. Kissa on kyllä suloinen omalla vaatimattomalla tavallaan.

    VastaaPoista