maanantai 23. heinäkuuta 2018

Eikö nämä helteet jo riittäisi



En ymmärrä niitä, jotka huokaavat ihastuksesta, kun hellepäivät vaan jatkuvat.
En ole koskaan tykännyt kuumista kesäpäivistä saati tällaisesta pitkästä hellejaksosta.
Ulkona ei jaksa tehdä mitään,
sisällä taas on ihanan viileää ilmalämpöpumpun viilentäessä,
mutta kauhulla odotan sitä sähkölaskua.


Veden läheisyys ja oma ranta tuovat pientä helpotusta.
Mustikkasato näyttää jääneen vähäiseksi meilläpäin eikä tällä kuumuudella tee mieli lähteä
metsään edes niitä vähiä marjoja etsimään.
Hikisen nihkeä iho ja itikat eivät ole hyvä yhdistelmä.
Voi niitä parkoja, jotka hikoilevat ilmastoimattomassa toimistossa.


Koirakin vaan läähättää ulkona, muttei vieläkään edes tassujaan kastele veteen.


Pikku Prinsessa tarjosi leikkikahvit Koiran 6 vuotissyntymäpäivänä.
Mies oli kolme viikkoa lomalla ja vaikka tuntui, ettei mitään saatu aikaiseksi,
niin tulihan sitä kaikkea touhuttua.
Meillä käy vuosittain ehkä 2-3 kertaa vieraita lasten lisäksi,
hekin kävivät tänä kesänä saman viikon aikana.
Paikallisessa musiikkitapahtumassakin tuli käytyä
sekä kauempana sukulaisvierailulla.


Ilosaarirock viikonloppuna pieniä vieraita meillä riitti.
Pikku Prinssiä kiinnosti, miten kivi molskahtaa veteen.


Pikku Prinssin kanssa ulkoilimme heti aamupalan jälkeen ja etsimme
varjopaikkoja leikeille.


 Kukkia ja muita kasveja on pitänyt kastella päivittäin.


Käytiin me kuitenkin koskialueella retkeilemässä Pojan ja Prinsessan
lomaillessa.  Miniän loma sattuu tänä vuonna vasta elokuulle.


Ongellakin käytiin.  Pikku Prinsessaa kiinnosti kovasti,
miten Vaari perkaa hänen pyydystämiään ahvenia.


Ja seuraavana aamuna piti mennä yöpuku päällä terassille katsomaan
kalojen savustamista. Hyvältähän ne itse pyydystetyt kalat maistuivat.


Sain Miehen houkuteltua kesäteatteriinkin Kauppa-auto näytelmää katsomaan.
Väliajalla kahvia ja pullaa.
Kolme viikkoa on mennyt nopeasti monenlaista helteestä huolimatta kuitenkin touhuttu.
Välillä liikaakin ja sen huomaa väsymyksestä.
Pitäisi olla kuin Pikkukissa, se ei turhia murehdi ja nauttii lämmöstä ulkona
ja sisällä viileydestä.

 

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Viikko kipeän varpaan kanssa



Taas on viikkoon mahtunut monenlaista.
Ihania auringonlaskuja ja itikoita.
Tuon sitruunapelargonian pitäisi karkottaa hyttysiä,
en kyllä ole huomannut vaikutusta, mutta kaunis se on.
Tänä kesänä tuntuu itikoita olevan vielä normaalia enemmän,
kuten käärmeitäkin.  Olikohan viime talvi niille jotenkin suotuisa?


Ystävien kanssa herkuttelua.
Tarjoilijan ilme oli kysyvä, kun valitsin kaksi kastiketta.
Mummollakin on jälkipalamaha.
Oli taas niin ihanaa, kun tuli lähdettyä ja nähtyä ystäviä, oltiin joskus työkavereita,
nyt jokainen uusissa haasteissa.
Tapaamisen piristävä vaikutus säilyy monta päivää.


Rauhallinen aamupala rauhoittavassa maisemassa.
Aamun rauhallisuus on minulle tärkeää,
joskin kissat ja Koira eivät siitä aina tee rauhallista.
 Ne pitää ruokkia ensin, päästää Pikkukissa sisään, Kissa ulos.
Pikkukissa ulos, Kissa sisään. Niin ja Koirakin pitää lähteä pissattamaan
ja posti hakemaan. Se siitä rauhallisuudesta.


Kipeästä varpaasta huolimatta linkkasin mattopyykille.
Crocsit ovat osoittautuneet parhaimmiksi kengiksi kävellä
kipeän pikkuvarpaan kera, sisätiloissa taas paljain jaloin on parasta.


Mattojen peseminen onnistui hyvin saunan terassilla 
ja huuhteleminen järvestä tulevalla vesiletkulla.


Tässä vaiheessa on tyytyväinen olo.
Matot kuivamassa, pullo mehua ja hetki ihailua ja puhtaan maton tuoksua.


Jopa itse virkattu pikkumatto kesti hyvin pesua.


Tämä projekti on odottanut pari vuotta.
Uusi maalipinta saa lumet lentämään paremmin lumilingosta,
joten kyse ei ole kaunistamisesta.
Tykkään maalaamisesta, mutta pujottautuminen ahtaaseen paikkaan
ei ole kivaa. Olen huomannut, että kärsin ahtaanpaikan kammosta.
Myös kireät vaatteet ahdistavat sekä pieni tila, jossa paljon ihmisiä.
Tarvitsen tilaa ympärilleni, siksi kaupunginkin ihmisvilinä tekee rauhattomaksi. 


"Sisätilat" on nyt maalattu ja poistoaukot odottavat hitsaamista
ja sen jälkeen vielä loppumaalaukset.
Vain pieni tahra puserossa, en tällä kertaa sotkenut itseäni enempää.


Tänään onkin ollut sateinen ja viileämpi sää.
Postinhakureissulla linkkasin Koiran kanssa jopa satamaan saakka.
Nyt jalkaterää pakottaa ja on hyvä syy nostaa jalka tyynyn päälle 
ja lepäillä sohvalla.


torstai 28. kesäkuuta 2018

Inspiraatiota ja ohjeita; Joridin neuleita Lapsille



Vaikka neulonkin pääasiassa ihan peruslapasia ja sukkia,
niin välillä tekee mieli opetella jotain uutta.
Tästä ihanasta neulekirjasta löytyy paljon ohjeita
myssyihin, lapasiin ja sukkiin lapsille.
Jorid Linvik, Joridin neuleita Lapsille (Sitruunakustannus, 2018)


Melko tarkalleen vuosi sitten kerroin teille saman tekijän Sukkakirjasta.
Ihastuin silloin yksityiskohtaisiin, aloittelijallekin sopiviin ohjeisiin,
selkeisiin piirroskuviin ja tekstiin.


Niin nytkin.  Tämäkin kirja alkaa ohjeosiolla ja jatkuu ohjeisiin.



Voit nyt neuloa samankuvioiset lapaset, sukat ja myssyn.
Kokoja reilusti 0-8 vuotiaille.


Ja ettei mummon tarvitsisi arvuutella, että mikähän koko käy,
niin malliesimerkkejä löytyy ikä+tyttö/poika.


Kirjasta löytyy monenlaisia, kivoja malleja.


Näistä löytyy varmasti omat suosikit jokaiselle.


Ja jos haluaa hieman kokeilla omaa malliakin,
löytyy tyhjät ruutupiirrokset kirjan loppupuolelta.


Vaikka kesä onkin parhaimmillaan,
niin syksy tulee yllättävän pian ja lapasia ja sukkia tarvitaan taas.
Ja ainahan niitä kannattaa olla varastossa annettaviksi.
Kesällä on myös aikaa selailla erilaisia käsityökirjoja.
Tämä kirja kannattaa ottaa lukulistalle.


Arvostelukappale Sitruunakustannus , kiitos!