Kotipäivä

 Tästä päivästä tulikin sitten kotipäivä, vaikka piti olla asioiden hoitopäivä.  Auto vaan ei suostunut lähtee käyntiin parin viikon seisomisen jälkeen.  Mies sitä eilen kyllä käytti pihassa, muttei tainnut lämmetä tarpeeksi.  Laiton eilen jopa kellon soimaan aamulla, jotta ennätän kaikki asiani hoitaa päivällä.   No, kirjaston kirjat pitää viimeistään huomenna palauttaa, autokin on  jo valmiiksi pakattu varastoon vietävillä joulutavaroilla, kirpparille menevillä tavaroilla, keräykseen menevillä kartongeilla ja kirjastokassilla.  Ehkä huomenna tai illalla.

 

Tänään jäikin sitten aikaa tehdä valmiiksi tämä villapeitto/-huivi.  Kokoa sille tuli 60x150 cm.  Ostin tälläisen oliivinvihreän lankavyyhden pari vuotta sitten Helsingin kierrätyskeskuksesta 2,5 eurolla, luulin, että on pellavaa, mutta kun kastelin vyyhden (päästi väriä), niin tuoksu oli sama kuin märällä villalla.

Arvelisin vyyhdessä olleen parisataa grammaa, en kyllä mitannut.  Vyyhdellä lanka tuntui karkealta, mutta pehmeni jonkin verran kastelun jälkeen.  Neuloessa ei karkeus haitannut, peittonakin on ihan ok, kun neuloin 4,5 puikoilla.  Väri ei kyllä ole "minun värejäni", mutta ajattelin laittaa sen autoon.  Voi sitten käyttää lämmittäjänä, kun veto käy polviin tai niskaan. 

Mitä kuuluu tavoitteille?

 Juuri nyt liedellä kiehuu kasvisosekeiton ainekset, jotka löytyivät juureslaatikosta.  Olen pyrkinyt keventämään ruokia, mutta toisaalta olen myös käyttänyt jo valmiita tarvikkeita.  Aamupala on muodostunut lautaselliseksi kaura- tai neljän viljan puuroa rasvattoman maidon kera.  Lisäksi hedelmä ja aamukahvi tietenkin.  Päiväruokaa en ole oppinut syömään säännöllisesti, mutta iltapalakin on vaihtunut hedelmäksi tai voileiväksi.  Hedelmiä olen muutenkin lisännyt ruokavaliooni, vihanneksia pitäisi lisätä vieläkin enemmän. Normaalia arkiruokaa olen yrittänyt valmistaa.  Ateriarytmissä siis on vielä parannettavaa, mutta olen tarkemmin alkanut katsoa mitä ja miten  syön.  Tipattomuus ei ole hankalaa, sen saunaoluen olen vaihtanut veteen tai jos herkutella haluan niin isosiskon sekamehuun.  Karkittomuuskin on sujunut, muutaman kerran on mieli tehnyt salmiakkia, mutta mieliteko on mennyt ohi. Eilen mittasin painoni ja se oli tässä kuussa pudonnut 700 g eli näyttäisi, että tämän kuun tavoite täyttyisi sen osalta,.  Aamun paastoverensokerikin oli "vain" 10,8, kun lähtötilanne oli 14,3. 

Säästötavoitetta olen toteuttanut lämmittämällä uunia kaksikin kertaa päivässä kovilla pakkasilla, jotta sähkön kulutus ei olisi ihan valtavan suurta.  Pakkaset ovat myös auttaneet muun kulutuksen osalta,  itse en ole kaupoilla liion käynyt vaan Mies on tuonut pyytämäni ruokaostokset ja se on hillinnyt heräteostosten määrää.   Pariin nettitarjoukseen olen sortunut ja paketti on tulossa, saas nähdä jääkö siitä mitä kulutukseen vai palautanko. Tuntuu, että on paljon helmpompi pitää tipatonta ja karkitonta kuin olla ostamatta jotain.  Ehkä minulla on ollut turhaa aikaa käytettävänä nettisurfailuun ja sitä myötä olen sortunut ostoksiin.

Vedon estäjät

Vaikka meillä on kolminkertaiset lasit eikä edes kovin vanha talokaan, niin silti nyt pakkasilla on tuntunut, että ikkunoista vetää niskaan sohvalla istuessa.  Osasyy lienee sekin, että kun ikää tulee, niin vedon tuntee helpommin.  Nämä pötkylät ompelin verhokankaaseen sopivasta mustavalkoisesta puuvillakankaasta ja täytin, milläs muullakaan kuin silikageeli kissanhiekalla, jota käytetään myös kosteudenkerääjissä.  Tein myös pari sellaista kosteudenkerääjää eli kooltaan noin puolet vedon estäjästä.  Mies ja Vävy saivat ne autoihinsa koekäyttöön.  Kissanhiekkaa on vielä jäljellä, joten voin tehdä sellaisen vielä omaankiin autoon, jos sen nyt pakkasten lauhtuessa saisi jonain päivänä vielä käyntiinkin.