Pellavasta huivi

Pari vuotta sitten Tampereen käsityömessuilta ostin muutaman vyyhden pellavalankaa.  Ajattelin silloin, että teen niistä huiveja tai puseron.  Valkoisesta teinkin "hippiliivin", joka päätyi Tytölle.  Siniharmaa odottaa kerittynä edelleenkin, mutta tästä sinisävyisestä päätin sitten tehdä huivin.  Osittain parantaakseni lankalaihislukemia, onhan tässä vyyhdessä 750 m lankaa.
Kissojen sotkiessa vyyhden lopun, jouduin katkaisemaan langan selvitystä varten, vaikka äitini aikoinaan opetti, ettei lankaa saa katkaista eikä kerää pujotella lankavyyhtiä keriessä.  Jos kerran pujottelee, niin joutuu pujottelemaan loppuun saakka.  Yritän muistaa äitini neuvon.

Sitten vaan neuloin, ensin kolme silmukkaa ja joka kerroksen alussa lisäsin yhden silmukan.  Nelosen puikoilla aina oikeaa, jolloin huivista tuli ilmava verkkomainen.  Huivia voi pitää hartiahuivina tai kaulassa, muotoutuu molempiin.
Kolme päivää neuloin muun tekemisen ohessa.
Neuloessa pöllysi irtopölyä, joten ajattelin kastella huivin ennen käyttöön ottoa.
Taas yksi vyyhti kulutettu ja rästityö tehty.

 

Päivät vain kuluvat

Pikkukissa on entistäkin energisempi.  Eilen sai alas viime talvena tekemäni himmelin ja ennätti saada sen jo hajalle.  Nyt suurinta huvia tuntuu olevan himmelin sisälle pujouttautuminen ja sitten juosta sen kanssa.  Koirakin hermostuu siihen touhuun välillä, taitaa jopa pelätä himmelin kanssa juoksevaa Pikkukissaa.
Eilen selvittelin myös sekaisin ollutta pellavalankavyyhteä,  Tähän oli kyllä osasyyllinen myös isompi Kissa, joka sekin innostui leikkimään kerimälläni langalla.






Jo viime viikolla valittelin, etten saa mitään oikein aikaiseksi. Siltä tuntuu edelleenkin.
Päivät vain menevät nopeasti iltaan ja illalla ihmettelee mihin se aika meni.  Eilen innostuin pitkästä aikaa leipomaan, jotta saisin jotain konkreettista aikaiseksi.  Tein banaanimuffinsseja.  Hyviä olivat, vaikka läsähtivätkin kasaan uunista otettua.  Ohje löytyy Myllyn Paras reseptisivuilta banaanikakun nimellä.

Tänään ulkona on kaunis päivä, aurinko paistaa ja saa taas luonnonkin näyttämään kauniilta.
Ehkä tänään saisin jotain pihalla aikaiseksi ja samalla nauttisin Koiran kanssa leppoisasta syyssäästä.

 

Armeijan vihreää

Eilisiltana neuloin loppuun isot ja pienet villasukat Novitan 7 veljestä langasta.  Tänä aamuna sitten päättelin.
Kantapäähän en ole itse tyytyväinen vaikka pitäisikin olla oikein tehty.  Opettelin joskus erilaisia kantapäävaihtoehtoja, pitäisi taas ottaa ne käyttöön eikä tehdä aina perinteisellä tavalla.
Isompiin tein samaa pitsineuletta kuin Lise-Loten
sukissa, jotka tein viime viikolla.  Kyllä täytyy todeta, että teen mielummin pitsineuletta kuin kuvioneuletta.  Jotenkin se vaan sopii paremmin neulomistapaani.  Harmitttaa vähän, kun en tehnyt pikkusukkiinkin pitsineuletta.
Väri on lähellä armeijan vihreää ja tiedän kyllä kuka ystävistäni pitäisi näistä.