Kun asuu lähellä itärajaa kaukana kaikesta, niin on pitkä matka kaikkialle. Tai oikeastaan muut asuu kaukana. Tänään kävimme tervehtimässä iäkkäitä vanhempiani synnyinkotiseudullani. Meillä täällä kotona on vielä talvi, lunta kaikkialla. Kaksi- ja puolisataa kilometriä "alempana" oli jo kevät, lunta ei näkynyt missään, pihat haravoitu ja krookukset kukkivat. Kaksi joutsen pariskuntaa oli majoittunut pellolle, missä söivät ja lepäsivät. Vaikka hiivin kuinka varovasti talon nurkan takaa kuvaa ottamaan, lähtivät ne kauemmaksi. Lähellä metsän reunaa pellolla oli vielä kaksi kurkea ruokailemassa.Pitkän ja synkän, sairasteluja ja tapaturmia täynnä olleen talven jälkeen oli mukava huomata, että vanhempani olivat pirteitä ja mieliala parantunut. Valo ja lämpö olivat tuoneet heillekin kesän odotuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti