Kevättä odotellessa

Koirakin tähysi satamassa järvelle ja ihmetteli, missä se kevät oikein viipyy.

Aika lumiset maisemat meillä vieläkin on, vaikka aurinko nyt paistaakin.

Kotitieltämme on Mies lanannut lunta pois niin, että se alkaa jo sulaa.

Oli taas mukavaa tehdä ojia ja nähdä miten vesi lähti virtaamaan.

Tuli ihan kevätmieli.

Toisaalta kelrikkokelit aiheuttavat taas jonkin aikaa ongelmia pihaamme kulkemiseen.

Koira oppi hankikantokeleillä juoksemaan metsässä aamulenkkimme aikana 

ja ei nyt ymmärrä, miksi hanki ei enää kestäkään.  

Silti mieli tekee metsään juoksemaan.

Kun istun työpötäni ääressä kirjoittamassa tai ompelemassa, aukeaa tämä näkymä eteeni.
Vesi on jo sula kosken alapuolelta.
Muistan miten lapsuudenkodissanikin tapanani oli aamuisin ennen alakertaan menoa,
kurkistaa ikkunasta järvelle, odotin keväisin sitä hetkeä, kun jäät lähtivät.
Ehkä nyt olen jollain tapaa palannut juurilleni, veden ääreen.