Hauskaa vappua!

 Vapun aaton sää täällä itärajan tuntumassa on kylmä ja luminen.

Miehen kanssa kahdestaan syödään munkkeja ja juodaan simaa.

Rauhallinen vappuaatto.

Loppuviikko olikin sitä enemmän touhua täynnä.

Matkustin torstaina pikku Prinsessan luo.

Kevät oli siellä paljon aikaisemmassa.  Pyörälenkillä kirjastoon saimme ihastella jo sinivuokkoja.

Ennätimme leipoa pitsoja pikku Prinsessan ja Pojan kanssa odotellessamme Miniää töistä kotiin.

Parina vapaapäivänä ennätimme rakentaa hiekkakakkuja, ajaa junaradalla, rakentaa majaa,

lukea monta kirjaa ja leikkiä Ryhmä Haun pennuilla.

Torstaina kävimme Oulunkylän seurakunnan yhteisöravintola Saleemin lounaalla.

Lounaalla on monta hyvää tarkoitusta.

Lounaan kokkeina toimivat maahanmuuttajat yhdessä srk:n vapaaehtoisten kanssa, 

jolloin maahanmuuttajat saavat kokemusta suomalaisista käytännöistä ravintolatoiminnassa,

ruuanvalmistuksessa yms.  Lounaan hinta on 1-10 euroa, jolloin jokainen voi osallistua omalla mahdollisuudellaan auttaa ja jolloin ruuan hinta ei ole este lounaalle osallistumiseen.

Tuotto käytetään Kirkon ulkomaan avun kautta "kokkien" maamiesten auttamiseen.

Osallistujia olikin paljon, vanhemman väen lisäksi  pääasiassa nuoria äitejä lapsineen, joille tämä torstailounas on  edullinen ja helppo tapa tuoda vaihtelua viikko-ohjelmaan.

Pikku Prinsessakin tykkäsi ruuasta ja etenkin jälkiruokakeksistä.

Tein noin kuukausi sitten ruusukorun, 

jonka sain nyt vietyä pikku Prinsessalle.  Koru oli mieleinen ja Mummokin sai sitä välillä kokeilla.

Voi miten kivaa meillä taas olikaan leikkiä ja jutella yhdessä.

Ryhmä Hau on edelleen suosittu.  Vein pikku Prinsessalle pääsiäistipun mummolaan "unohtaman" pahvimunan, jonne olin kätkenyt "pennut".  Ne olivatkin monissa leikeissä mukana.

Istuivat junan kyydissä ja niitä laitettiin nukkumaan ja ruokittiin.

Liekö pennut joutuneet välillä joukkotappeluunkin, kun niitä pitä laastaroida oikein urakalla ;)

Perjantaina oli päiväkodissa vappujuhlat, joissa pikku Prinsessakin kävi tiikeripukuun pukeutuneena.

Oli niin ihanaa katsella, miten innostunut hän oli.

Lauantaiaamuna piti vähän itkeäkin, kun mummo oli kotiin lähdössä.

Onneksi on skype, jolla saadaan vaihtaa kuulumisia ja mummolla on aikaa matkustaa

sinne aina uudestaan, kunhan vr järjestää taas edullisia junavuoroja.