tiistai 14. maaliskuuta 2017

Mummolassa lomalla



Pikku Prinsessankin on nyt "palautettu" kotiinsa ja viikon lomailu mummolassa ohitse.
Viikon aikana ennätin käydä läpi monenlaisia tunteita.
Mietin myös tunteiden oikeutusta.
Onko oikein tuntea väsymystä, ärtymystä, hermostuneisuutta, 
kun kyseessä on kuitenkin odotettu pikku vieras? 
Aivan samoja asioita varmaan jokainen äiti miettii pienten lasten kanssa,
kyse on jaksamisesta.
Itse mietin, onko väärin väsyä jo viikossa.
Toisaalta, ikä ja terveydentila nopeuttaa asioita.


Kaksi ja puolivuotias on ehtiväinen.
Utelias, innokas.
Kaikkea pitää nähdä ja kokea.
Yhdessä on hauska tehdä asioita.


Toisaalta mummon pelko, että jotain sattuu on varmasti "herkemmässä", 
kun ei ole sitä päivittäistä tuntumaa lapseen, ei tiedä täysin lapsen kaikkia taitoja ja tapoja.  
Vaikka  olenkin itse viettänyt paljon aikaa pikku Prinsessan kanssa, 
silti joka tapaamiskerralla hän on oppinut jotain uutta.


Tällä hetkellä leikeissä on paljon jo mielikuvitusta.
Satuhahmot ja päiväkotikaverit sekä perhe esiintyvät leikeissä.
On todella hauska seurata ja kuunnella leikkejä sekä osallistua niihin.
Yhdessä leikimme paljon, lauloimme ja jopa tanssimme.
 

Kuopus eli pikku Prinsessan setä oli aikoinaan todella innokas ja taitava palapelien tekijä.
Meiltä löytyykin paljon eri kokoisia lasten palapelejä varastosta.  
Pikku Prinsessa tykkää myös palapeleistä ja 28 palan Muumi-palapelikin sujui jo todella nopeasti.
Ensi kerralla pitääkin kaivaa esille vielä vaikeampia.


Varmaan yksi mummolan reissun kohokohta on junalla matkustaminen.
Nyt, kun teimme sen jo toiseen kertaan, en itse tarvinnut jännittää matkan sujuvuutta.
Pikku Prinsessakin muisti hyvin junan leikkivaunun ja siellä olevan liukumäen.
Ja pitihän meidän tietenkin käydä myös ravintolavaunussa syömässä lihapullia.


Olen pienestä vauvasta alkaen lukenut pikku Prinsessalle paljon.
Samoin Poika ja Miniä.  Tämän huomaa Prinsessan sanavaraston laajuudesta sekä
hienosta keskittymiskyvystä sekä itse "lukiessa" että kuunnellessa.
Vr:n leikkivaunusta löytyikin mukava valikoima erilaisia satukirjoja.
Niitä ennätetiinkin lukea monta. 
Olen viimeisen neljän viikon aikana nyt käynyt kolme kertaa Helsingissä.
Junamatkustaminen sujuu jo mukavasti, se on helppoa ja nopeaakin.
Vain reilu puolentoistatunnin matka meiltä rautatieasemalle ja sama aika takaisin, tuntuu pitkältä, vaikka siihenkin on jo jollain tapaa tottunut.
Pikku Prinsessan kanssa oli jo puhetta kevätlomasta mummolassa, ehkä toukokuussa.


 

18 kommenttia:

  1. Kyllä meillä mummoillakin on oikeus väsyä. Luulen, että juuri tuo vastuu, ettei sattuisi mitään, väsyttää meitä myös.
    Vaikka kuinka rakkaita ovat, niin kyllä siihen touhuun välillä vaan niin väsyy ja miten hyvältä hiljainen koti tuntuukaan, kun jää taas kahdestaan tuon ukkelin kanssa....eukä mene, kuin hetki ja taas on ikävä pikkuista♥...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeaan osuit, tuo vastuu on varmasti se väsyttävin juttu. Ja ihanaa olla välillä ihan hiljaisessakin kodissa, normaalirytmissä ja sitten taas kaipaa lapsenlapsia. Niinhän se menee. Mukavaa tiistaita sinulle!

      Poista
  2. On oikeus väsyä. Tuon ikäinen lapsi on hyvin touhukas ja tekemistä pitäisi olla lähes koko ajan keksimässä. Onpa prinsessa taitava tekemään palapelejä, ihana <3

    VastaaPoista
  3. Itsekin olen huomannut, kuinka loppu on aina kun pikkuvieraat on lähteneet. Toisaalta sitä on niin kaikilla aisteilla mukana heidän touhuissaan ja varuillaan. Se väsyttää!
    Kun oli nuori ja omat lapset pieniä, niin sitä hoiti lapset toisella kädellä ja huushollin toisella.
    Mukavaa viikonjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin ihmettelen miten sitä jaksoi kolmen lapsen kanssa. Kyllä se ikä tekee tehtävänsä. Mukavaa viikkoa sinullekin.

      Poista
  4. Kyllä teillä varmasti oli mukavia hetkiä. Kiva tosiaan seurata kuinka äkkiä ja pienessä ajassa lapset kehittyvät.
    Mutta toi väsymys on minusta ihan luonnollista, saa mummo väsyä, niin täälläkin mumma väsyy !! Ei vain voi mitään :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että muillakin samaa väsymystä.

      Poista
  5. Kuulostaa siltä, että teet pikku prinsessalle ihanaa lapsuutta.
    Muistoja mummun kanssa.Väsyä saa minunkin mielestäni, kaikki tuntemukset kuuluvat elämään, eikä niitä tarvitse häveksiä.Kyllä väsyvät pikkulasten äiditkin, saati hiukan vanhemmat mummut.:)Teet hirmu tärkeää "työtä"! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen varmaan hävennyt väsymystäni joten ihanaa saada ymmärrystä. Kiitos paljon.

      Poista
  6. Vaikka lapset ovat ihania, niin ne vaativat koko ajan huomiota ja tietysti sitä, että heidän kanssaan tehdään koko ajan jotakin. On aivan ymmärrettävää, että tulee myös väsymys jossain vaiheessa ja se on ihan normaalia. Kuitenkin hän varmasti muistaa kaikki ihanat asiat, mitä olette yhdessä tehneet. Lapsuus on niin lyhyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuus on todellakin lyhyt ja silloin luodaan side joka kestää.

      Poista
  7. Kyllä sitä saa väsyä, lapset ottavat oman tilansa, antavat myös paljon, mutta ei aina tarvi olla teräsmummo.Mutta kuvista päätelleen teillä on ollut tosi mukavaa yhdessä ja niistä jää upeita muistoja mummosta!

    VastaaPoista
  8. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja oikeita. Tuo on totta, että samat tunteet, joita äitinä pitää "normaaleina", saavat mummona tuntemaan syyllisyyttä. Joskun suutahdin miehelleni, kun hän sanoi lastenlasten pidempikestoisen vierailun jälkeen poistuvan perheen auton takavaloista: "Kauneimmat näkemäni valot pitkään aikaan". Nyt saatan ajatella itsekin samoin. Vastuu toisen lapsesta painaa ja uuvuttaa vanhempana aivan eri tavalla kuin nuorempana. Varmaan luonto tietää, mitä tekee, kun ihminen ei saa omiakaan jälkeläisiä kuin tiettyyn ikään saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut asiaa. Kyllä "luonto" tietää.

      Poista
  9. Junalla matkustaminen on hauskaa ja rentoa puuhaa.

    VastaaPoista