Kännykkä mukaan

Jo aiemmin laitoin kuvan, jossa virkkasin tätä pussukkaa matkan aikana.

Nyt se on sitten viimeistely ja valmis käyttöön.

Pari vuotta sitten virkkasin mustasta, pehmeästä puuvillalangasta vastaavanlaisen,

mutta se venyi käytössä niin, että kumarrellessa kännykkä tippui sieltä.

Nyt tein ohuesta merseroidusta puuvillalangsta,

josta tuli selvästi tiukempi.  Tämäkin kerä on jämälankapussista.

Kesällä, kun ainakaan minun hellevaatteissani ei ole yleensä taskuja

ja kuitenkin kännykkä on hyvä olla mukana, niin tälle on tarvetta.  

Muistan, kun äitini kävi mielellään aina marjametsällä ja kävelyllä ja sitten aina huolestuttiin, jos häntä ei alkanut kuulua kotiin.  Aikoinaan ei ollut kännyköitä ja myöhemminkään äiti ei oppinut ottamaan puhelinta mukaansa.

Itse otan, jos lähden Koiran kanssa pitemmälle lenkillekin,

eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka jotain kivaa kuvattavaa löytyy

tai jos vaikka jotain sattuu ja tarvitsee hälyttää apua.

Heinäkuu lopuillaan jo

Viime viikon piti olla leppoisa lomilta (siis muiden lomilta) paluuviikko.

Kuitenkin viikkoon mahtui parikin reissua ja pyykkipäivä.

Tytön perheen luona olin parin yön reissulla ja

sain viettää Pikku Prinssin kanssa pari aamupäivää kahdestaan

äitinsä ollessa asioilla.

Ihana pikkumies, joka opettelee laulamaan ja touhuaa kovasti sekä ulkona että sisällä.

Kesän toinen mansikkakakku.  Ensimmäinen oli jo Miehen syntymäpäivänä

kesäkuun puolessavälin, nyt toinen Kuopuksen vierailun kunniaksi,

vaikka me siitä taidettiin suurin osa syödä.

Lauantaiaamuna hellekin näytti hetken väistyneen yön aikana.

Saimmekin taas polttopuu-urakkaamme tehtyä eteenpäin.

Kesähelteistä huolimatta talveenkin pitää varautua.

Voivottelin Miehelle, että miksi kesäaika on liiankin kiireistä,

on paljon kunnostettavaa pihapiirissä, puiden tekoa ja koneiden kunnostusta

ja vieraitakin käy enemmän.  Sitten pitkät talvikuukaudet on ihan hiljaista.

Lapsetkin perheineen käyvät harvemmin, muita ei ollenkaan,

pakkanen ja lumi estävät ulkotöiden teon

No, Mies lohdutti, että tuleehan sähkökatkot, vesiputkien jäätymiset

ja ainaiset lumityöt!

En ole ollenkaan ravi-ihmisiä, mutta kun pikkuserkun, lapsuudenkodin naapurin,

hevonen juoksi Kuninkuusraveissa, niin pitihän sitä kisakatsomo perustaa

veljeni kotona vieraillessamme.  Ei tullut ravikuningasta, mutta hyvä sijoitus kumminkin.

Sunnuntaina siis käytiin kotiseudullani, kun isäni oli vähän huolissaan äidin voinnista.

Äiti vaikutti nyt kuitenkin yllättävän pirteältä ja puheliaalta.

Harmi vaan, kun kaikesta juttelusta ei enää saa selvää

Aamulenkillä huomasin horsman jo syysväreissä.

Postin joukossa on jo ollut koulujenalkamismainoksia

.Nyt on kuitenkin vielä heinäkuu ja kesä jatkuu.

Mekin olemme tänä kesänä uineet edelliskesiä enemmän,

vaikka kovista, jatkuvista helteistä en pidäkään,

niin on siitä ollut hyvätkin puolensa,

meidänkin ylävirran uintivesi on lämmennyt siedettäväksi.

Eikö nämä helteet jo riittäisi

En ymmärrä niitä, jotka huokaavat ihastuksesta, kun hellepäivät vaan jatkuvat.

En ole koskaan tykännyt kuumista kesäpäivistä saati tällaisesta pitkästä hellejaksosta.

Ulkona ei jaksa tehdä mitään,

sisällä taas on ihanan viileää ilmalämpöpumpun viilentäessä,

mutta kauhulla odotan sitä sähkölaskua.

Veden läheisyys ja oma ranta tuovat pientä helpotusta.

Mustikkasato näyttää jääneen vähäiseksi meilläpäin eikä tällä kuumuudella tee mieli lähteä

metsään edes niitä vähiä marjoja etsimään.

Hikisen nihkeä iho ja itikat eivät ole hyvä yhdistelmä.

Voi niitä parkoja, jotka hikoilevat ilmastoimattomassa toimistossa.

Koirakin vaan läähättää ulkona, muttei vieläkään edes tassujaan kastele veteen.

Pikku Prinsessa tarjosi leikkikahvit Koiran 6 vuotissyntymäpäivänä.

Mies oli kolme viikkoa lomalla ja vaikka tuntui, ettei mitään saatu aikaiseksi,

niin tulihan sitä kaikkea touhuttua.

Meillä käy vuosittain ehkä 2-3 kertaa vieraita lasten lisäksi,

hekin kävivät tänä kesänä saman viikon aikana.

Paikallisessa musiikkitapahtumassakin tuli käytyä

sekä kauempana sukulaisvierailulla.

Ilosaarirock viikonloppuna pieniä vieraita meillä riitti.

Pikku Prinssiä kiinnosti, miten kivi molskahtaa veteen.

Pikku Prinssin kanssa ulkoilimme heti aamupalan jälkeen ja etsimme

varjopaikkoja leikeille.

 Kukkia ja muita kasveja on pitänyt kastella päivittäin.

Käytiin me kuitenkin koskialueella retkeilemässä Pojan ja Prinsessan

lomaillessa.  Miniän loma sattuu tänä vuonna vasta elokuulle.

Ongellakin käytiin.  Pikku Prinsessaa kiinnosti kovasti,

miten Vaari perkaa hänen pyydystämiään ahvenia.

Ja seuraavana aamuna piti mennä yöpuku päällä terassille katsomaan

kalojen savustamista. Hyvältähän ne itse pyydystetyt kalat maistuivat.

Sain Miehen houkuteltua kesäteatteriinkin Kauppa-auto näytelmää katsomaan.

Väliajalla kahvia ja pullaa.

Kolme viikkoa on mennyt nopeasti monenlaista helteestä huolimatta kuitenkin touhuttu.

Välillä liikaakin ja sen huomaa väsymyksestä.

Pitäisi olla kuin Pikkukissa, se ei turhia murehdi ja nauttii lämmöstä ulkona

ja sisällä viileydestä.