Tänä aamuna oli taas rauhallinen, hidas aamulenkki. Koirallakaan ei ollut mihinkään kiire, se pysähtyi aina välillä haistelemaan ja odottamaan, kun otin kuvia. Pikkukissa seurasi tapansa mukaan jonkin matkan päästä meitä, välillä kierrellen metsän kautta eteemme ja hyppäten tielle säikäyttäen Koiraa.
Kyllä jokaisessa vuodenajassa ja kuukaudessa on oma kauneutensa. Pieni pakkanen ja hento lumi teki harmaan ruskeasta luonnosta karun kaunista.
Viehätyin etenkin pakkasen puremista ruohotupsuista ja harmaan jäkälän peittämistä puista.
Puolukan varpujen kohdalla, mietin että poimisin niitä mukaani, kädet kohmeessa kuitenkin päätin ikuistaa ne vain kuvaan.
Kaikkialla voi nähdä kauneutta, kun vain pysähtyy ja huomaa myös yksityiskohdat. Olisi mukava joskus Helsingin reissullakin ajan kanssa päästä kiertelemään ja havainnoimaan kaupunkimaisemaa.
Illalla valmistuivat marraskuun ensimmäiset villasukat, lokakuun puolella jo aloitetut kahdesta jämälankakerästä kootut. Illalla maistelimme myös tämän syksyn ensimmäisiä joulutorttuja uudella vaniljaisella kirsikka-puolukkamarmeladilla. Hyviä olivat.




















