Syksy aina yllättää minut. Vaikka kuinka lehdet ovat jo kellastuneet ja yöt ovat kylmiä, niin silti ajattelen olevan vielä kesäaikaa. Kesä meni taas niin nopeasti ohi, vaikka pitkä olikin. Juhannukseen saakka valmistelin pihapiiriä ja kotia, sitten alkoi kesälomakausi, nuuorisoa tuli ja meni, sukulaisiakin ja ystäviä kävi kyläilemässä.
Kaupungista kotiin ajellessani, mietin
sitä, mitä kaikkea kivaa tähänkin kesään mahtui. Vaikka tuntuu, etten
käy missään ja mitään ei tapahdu, niin onhan sitä kaikkea tapahtunut.
On
ollut messuilua, kesäfestaria, Viipurin reissua, paikallista
kesätapahtumaa, sukutapaamista , Helsingin reissua ja luostariretkeä..
On ollut pikku Prinsessan ja vähän isompien "kuninkaallisten" lomailua, saunomista ja uimista.
Ja paljon, paljon itikoita.
Mitäkä sitten tekisin toisin? Nauttisin enemmän. Nauttisin siitä, että on kesä, hankkisin enemmän kukkia terassille, olisin enemmän läsnä lasteni ja lasten lasteni kanssa. Ottaisin rennommin. Näin jälkikäteen ajatellen, pikku Prinsessan mummolassa lomailu yksin, rasitti minua ehkä siksi, että yritin olla liian täydellinen. Täydellinen hoitaja. En mummo. Täydellinen hoitaja huolehtii terveellisestä ruokailusta, riittävästä levosta ja virikkeistä. Mummo taas voi antaa vähän herkutella, nukkua päiväunet vaikkapa teltassa, syödä vain herkkuruokia ja katsoa yhdessä muumeja monta jaksoa, saunoa ja polskutella pesuvadissa. Onneksi asian voi ensi kesänä tehdä toisin. Pikku Prinsessakin on jo isompi ja lisäksi seurana pikkuinen serkku.
Onneksi tulee uusi kesä!