keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Takaisin kotiin


 Kun hätä on suurin, ovat ystävätkin lähellä.  Eikös se jotenkin noin mennyt tuo sanonta.  Ystäväni oli tehnyt ison satsin kaalilaatikkoa ja sain sitä mukaani sunnuntaina.  Tykkään kovasti kaalilaatikosta, mutta itse sitä tulee harvoin tehtyä, kun Mies ei siitä tykkää.  Nyt sain herkutella tämän viemärinsulatusviikon kunniaksi.


Nyt on viemäriputki saatu sulatettua ja aloitettu vahinkojen tutkiminen.  Kissat ovat uteliaana siellä missä tapahtuu.  Kun seinään tehtiin luukku, niin heti siellä oli molemmat kissat tutkimassa sitä.  Koira taas pysyttelee mielummin kauempana, kaiken varalta.


Jouduimme siis tekemään aukon vessan seinään, jotta nähtäisiin mistä putki vuotaa, koska talon alle oli tullut vesihelmiä. Syy löytyi ja korjaaminen onneksi onnistui.  Kuivatustakin on tehty ulkoa ja sisältä.  Nyt kun luukku on tehty seinään, laitamme sinne viemäriputkeen lämmityskaapelin vastaisuuden varalle.  Tärkeintä kuitenkin, että pääsemme takaisin kotiin.  Huomenna sitten alkaa siivous sekä ulkona että sisällä.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Viikonloppureissussa


Viikonloppuna tehtiin oikein kyläilykierros.  Ensin veimme Koiran viikonloppuhoitoon kummityttömme luo ja sitten Tytön ja Vävyn luo yöksi, josta aamulla aikaisin kohti veljeni kotia.  Siellä oli veljen tyttären 9-vuotissyntymäpäiväjuhlat menossa ja 14 tyttöä ja poikaa iältää 7-9 vuotiasta "riehumassa".  Ääntä siitä porukasta lähti.  Iloisia ja reippaita eka- ja tokaluokkalaisia kaikki.  Synttäreiltä jatkoimme matkaamme Pojan perheen luo.  Pikku Prinsessalla hymy levisi, kun näki ketä tuli.  Monta uutta sanaa oli taas oppinut ja naisellisena pikkutyttönä mummon tuomat muumipinnit piti heti laittaa tukkaan. Kävimme myös katsomassa kotikadun päässä sijaitsevaa päiväkotia, jossa pikku Prinsessa on käynyt jo pari viikkoa.  Tuli ihan omien lasten päiväkoti mieleen. 


Täytyy tunnustaa, että matkan aikana piti ostaa yksi lankakerä, kun matkaneuleeksi varattu sukkaneule tuli valmiiksi jo alkumatkasta.  


Paluumatkalle mukaamme lähti myös Koiraherra.  Arjen hankaloittaja, kuten Poika sitä nimitti.  Koiraherra matkusti oman vilttinsä päällä keskiturvavöihin kiinnitetyissä valjaissa.  Rauhalllinen matkustaja, joka välillä nousi istumaan ja katselemaan maisemia.  Koiraherra jäi aluksi Kuopuksen hoiviin, ainakin siksi aikaa kunnes meidän evakkotaival jäätyneen viemärin vuoksi loppuu.  Eilen saatiin jo sulatettua kahdeksan metriä ja vielä viisi metriä pitää tänään sulattaa.


Kun Koiraherra oli viety Kuopuksen luo ja Tyttö ja Vävy jääneet kotiinsa, jatkoimme me matkaamme kummitytön kotiin.  Samalla nautimme hänen äitinsä 50-vuotissynttärikahvit ja juttelimme jonkin aikaa ennen lopullista kotimatkaa.  Koira oli viihtynyt hoitopaikassaan hyvin, olihan siellä pieni tyttökoira kaverina.  Kello oli jo lähempänä puolta yötä, kun mekin pääsimme vihdoin kotiin.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Tavoite 2 toteutuminen tammikuu


Hyvästä alusta huolimatta kuittikasa kasaantui ja vihkoon merkitseminen jäi.  Nyt sitten ennätin ynnäämään kuitteja ja tekemään yhteenvetoja.  Muutamia lukuja:
kissojen ja koiran ruuat ja tarvikkeet 139,37
ruokaostot 347,00
ulkona syöminen 65,80
lahjat ja viemiset 80,00

Ruokaostoihin sisältyy siis kaikki ruokakauppakuitit riippumatta kumpi meistä ne osti, mukana siinä on myös esim astianpesuaine.  Ulkona syöminen koostui minun ystävätapaamisen pitsakuluista sekä nyt viikonlopun reissun aikana meno- ja tulomatkalla syömisistä.  Lahjat ja viemiset osiossa on kahdet syntymäpäivälahjat ja parit tuliaiset kyläilypaikkoihin sekä pikku Prinsessalle ostetut kypärämyssyt.  Kissojen ja Koiran ruokia ostin isomman määrän kerralla ja luulen, että ainakin koiran ruoka riittää helmikuuksikin.
Yllätys oli ruokaostojen pienuus.  Kaupassa aina tuntuu, että sitä kuluisi enemmänkin, mutta itse yllätyin, ettei summa ollut suurempi, vaikka alkukuusta oli lapsetkin käymässä ja hedelmiä ja kasviksia on ostettu paljon enemmän.  Tavallinen terveellinen arkiruoka on edulllistakin.
Tulopuolta sain kasvatettua 168 eurolla myymällä huuto.netissä vaatteitani. 
Sitten se tunnustus; alennusmyynteihin sortuminen maksoi parisataa euroa. Kaikesta huolimatta tämän kuukauden tuloistani menoni vähentäen jäi säästöön 99,15 euroa. 
Tärkeintä oli huomata, ettei ruokakulut olleetkaan niin suuret kuin kuvittelin ja turhien ostojen välttäminen olisi tuonut isommat säästöt.  Toisaalta itsensäkin hemmotteluun pitää joskus tuhlata, muttei missään nimessä tällaista summaa.  Menojen seuraaminen jatkuu.