Materiaaleja luonnosta

Selailin taas kirjaa Syksystä Jouluun ja innostuin keräämään luonnosta materiaaleja.  Kävin pariin kertaan Koiran kanssa metsälenkillä ja keräilin kanervan oksia.  Meilläpäin on tänä vuonna ollut huono kanervavuosi.  Monet ovat aivan ruskeina ja kuivaneina nyt jo.  Onneksi vihreitäkin löytyy ja onneksi on itselläkin sen verran iso tontti, että saa rauhassa kaikkea keräillä.

Laatikkoon olen keräillyt käpyjä ja pikku Prinsessan kanssa kerättiin heidän kotipihaltaan tammenterhoja.  Niitä ennätämme kerätä vielä seuraavallakin käynnilläni lisää.  Sammaloituneita maahan pudonneita oksia olen myös ottanut talteen.   Vielä viikonloppuna aion hakea sammalta ja jäkälää ja muita kivoja juttuja.

Postinhakureissullamme keräsin tiemme vierestä myös mustikanvarpuja.  Ne ovat niin hiekkatien vieressä, ettei niistä mustikoita viitsi poimia, mutta kauniita oksia kylläkin.  Laitoin sekä mustikka- että kanervakimpun suuriin lasitölkkeihin terassin rappusille.  Vettä en niihin tarkoituksella laittanut vaan annan noiden kuivaa tuossa aikansa.  Myöhemmin siirrän kimput isoihin ruukkuihin kunhan myöhään kukkimaan alkaneet pelargoniani pitää siirtää sisätiloihin. 

Kävimme Koiran kanssa myös läheisessä satamassa.  Vesi oli laskenut kovasti.  Koskenlaskuveneitäkin näkyi enää pari.  Kausi alkaa olla jo ohitse.

Täällä on tuullut kovasti pari päivää.  Harmi, kun lehdet alkavat olla juuri kauniin värisiä 

ja nyt tuuli lennättää ne pois. 

Oikein mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua, nauttikaa luonnosta, 

kivaa siellä on, vaikka vähän tuulisikin tai sataisi.

Syksystä jouluun

Eilen sain postissa aivan ihanan kirjan.  En malttanut odottaa kotiin saakka vaan aukaisin kirjeen jo matkalla.  Jo kansi oli upea.

 Kirja on Tiia Koskimiehen uusin, Syksystä Jouluun ja se on Minerva Kustannuksen  julkaisu.

Tiia Koskimies taas on tuttu mm. Bon Appetit ohjelman käsikirjoittajana ja ohjaajana sekä Umami.fi-ruokablogin kirjoittajana.  Häneltä on aikaisemmin ilmestynyt mm. Suomalainen smoothiekirja, Suomalainen puurokirja ja Parhaat piirakat.

 Kirjan kuvat ja jutut ovat todellakin innostavia, heti alkoi sormet syyhytä ja aivot raksuttaa, että mitä sitä pitäisikin kerätä luonnosta talteen talvea varten.

Talven kukkakakkuja varten voi jo nyt poimia metsästä tarvikkeet, lisäksi vain rautalankaverkkoa.  Näitä pitää ehdottomasti kokeilla ja käyttää tavallisten kukkien sijaan.

Syksyn mittaan voikin sitten hyvällä omalla tunnolla nauttia punaviiniä ja ottaa korkit talteen kranssia varten.  Pikku Prinsessan kotipihan ympäristössä on paljon tammia ja siis tammenterhoja, ne sopisivat varmasti tähän koristeeksi.

Joulukuusen voi rakentaa sammaleestakin.  Eikö sopisi vaikka terassille kanervien sijaan?

Koristelu- ja lahjaideoiden lisäksi kirjassa on runsaasti ruoka- ja leivontaohjeita, eikä pelkästään niitä ihan tavallisia, vaan mm. itämainen menu.

Oma osionsa on myös mausteilla, Saariston joululla, kasvispöydän herkuilla ja Lapin lumolla.

Perinteisiäkään ruokia ei ole unohdettu.  Kirjassa on myös hauskasti ripoteltu tietoa joulun perinteistä ja myös mm. säilönnästä.

Eikä niitä herkkujakaan ole unohdettu.  On makeita herkkuja, perinteisiä herkkuja ja joulujuomia.

Tätä kirjaa tulen käyttämään paljon.  Ideoita siinä riittää moneen puuhaan, syksystä jouluun.  

Joulukalenterisatu muhii jo päässäni.  Kirjaan on saatu mahtumaan niin paljon, jottei sitä useammallakaan selailulla saa haltuun, vaan aina löytyy jotain uutta.  Eikä Syksystä jouluun ole pelkkä joulukirja, vaan nimensä mukaisesti kirja syksystä jouluun.  

Oiva lahjakirja muuten!