Toivon kirja masennuksesta

Tummanpuhuvasta kansikuvasta huolimatta kirja on toivon kirja.

Masennus muuttaa ihmistä,

masentunut pukeutuu mielellään tummiin vaatteisiin,

jotka kuvastavat myös mielialaa,
mutta masennuksesta voi toipua.

Miia Moisio kuvaa hyvin masentuneen mielialaa ja tuntemuksia.

Itse hän on sairastanut masennusta vuosikymmeniä,

kunnes käännekohta tuli ja hän toipui.

Kirjan alussa kuvat ovat synkkiä tummasävyisiä.

Masentunut tulee näkyväksi, kun hän uskaltaa näyttää itsensä,

kokea tunteensa, myös vihan ja surun.

Miia Moisio Toivon kirja masennuksesta.

Otava 2018.

Kirjaan on koottu paljon myös muiden masennuksen kokeneiden

henkilöiden ajatuksia ja ne on merkitty pienellä perhosella.

Lopussa perhonen lähtee lentoon.

Kirjan kuvitus on levollista, utuista, kuin leijailevat ajatukset.

Kuten Miia Moisiokin kuvaa, niin masentunut näkee kaiken ikävimmän kautta,
ajattelee ja analysoi liikaa ja vajoaa entistä syvemmin masennukseen.
Masentunut pitää kiinni kärsimyksestä ja ikävistä ajatuksista.

Kun antaa itselleen luvan luopua näistä ikävistä ajatuksista,
alkaa toipua. Tarvitaan omaa halua ja vastuun ottamista omasta elämästä.
Miia Moisiolle herättävä hetki oli Läsnäolon voima kirjan sanoma
ja mindfulness ja toipumisluvan antaminen itselleen.

Jollekin toiselle se voi olla jotain muuta,
tärkeintä on löytää uusi suunta, saada ajatukset uuteen.
"Ennen kuin voi lähteä astelemaan vuorta kohti,
on noustava lattialta."

Kirjailija kannustaa lukijaa etsimään itselleen sopivaa auttajaa,
sopivaa hoitomuotoa, joka tehoaa juuri sinuun.
Apua kannattaa hakea, apua kannattaa ottaa vastaan.
Siksi tämäkin kirja kannattaa lukea,
ehkä juuri sinä saat siitä käännekohdan.

Arvostelukappale Otava ,kiitos

Ottaa niin päähän

Ottaa niin päähän nämä pakettien toimitukset.

Ei ollut ensimmäinen kerta.

Voitin pari vuotta sitten arvonnassa vähän isomman kokoisen paketin,

Schenker'in kuljettaja soitti, että voisiko jättää jonnekin kaupungille sen,

kun teille on niin pitkä matka.

Siis kotiinkuljetus oli jo maksettu, mutta he eivät silti halunneet sitä tuoda.

 Jättivät sen sitten Miehen työpaikalle.

 

 

Toinen tapaus sattui pari kuukautta sitten, kun minulle oli tulossa pienempi paketti,

DHL silloin.  Lähettäjä oli maksanut kotiinkuljetuksen.

Kuljettaja soitti, että onko kiire, kun heillä ei nyt ole ajoa sielläpäin,

voisivat laittaa sen seuraavana päivänä leipomoauton kyytiin.

Ok, lupasin, jos kerran jo seuraavana päivänä.

Kuljettaja soitti parin tunnin kuluttua uudestaan,

ei se leipomon auto ajakaan huomenna vaan vasta seuraavana.

Paketilla ei ollut kiire, joten suostuin tähän.

Kun paketti tuli, valitti kuljettaja pihan pienuutta pakettiauton kääntymiseen.

Kyllä siinä pihassa on likakaivon tyhjennysautokin kääntynyt,

samoin muutkin isommatkin pakettiautot.

Ei ole minun vika, että toimittavat paketit isoilla pakettiautoilla.

 

 

Nyt sitten tilasin jo toukokuun lopulla muutaman lankakerän Adlibrikseltä.

Tilaus toimitettiin/otettiin vastaan kuljetettavaksi 1.6.

Seurantalinkin mukaan se saapui kaupungissa olevaan K-markettiin (ei postiin) 7.6.

Menin sitä sitten kyselemään perjantaina 8.6.

Ei ollut tullut. 

Ihmettelin muutenkin, miksi se sinne on lähetetty,

kuulemma joku ärrä-paketti. Ärrä-paketti K-markettiin, en ymmärrä.

Kauppias yritti selvittää, missä paketti on, koska heillä sitä ei ollut.

Kauppias jonotti Schenkerille kymmenen minuttia ja luovutti.

Laitoin itse sinne netissä tiedustelun.

Customer Service haluaisi lähetystunnuksen, jota minulla ei ole.

He taas eivät ymmärtäneet, miksi ei ole ja kyselivät sitä kolmeenkin kertaan.

Lopulta hermostuin ja pyysin selvittämään lähettäjän kanssa ja nimelläni

ja lähettäjän tilaus-/toimitustunnuksella.

Nyt sitten odottelen, löytyykö niitä lankoja ollenkaan.

 Postin kautta tulleita paketteja ei ole koskaan tarvinnut etsiä

ja ne on "postipoika" tuonut aina iloisena ovelle saakka,

joskus jopa nostanut painavammat eteiseenkin asti.

Eikä ole valitellut, että on pitkä matka,

että on ahdas piha tms.

Miksi noi isot firmat haluavat kuljettaa näitä pieniä paketteja

ja tekevät sitten niistä niin halpoja tarjouksia,

että heitä suututtaa kuljettaa niitä tänne meille saakka.

Tietenkin lähettäjä valitsee halvimman,

mutta pitäisi jotain järkeäkin käyttää.

Maaseudulla on pitkät matkat ja kotipihat eivät ole tarkoitettu

isoille autoille.

 Nyt sitten odottelen, että minä päivänä lankakerät saapuvat,

vai saapuvatko ollenkaan.

Sähkökatkon aikaan

Eilen oli taas kolmen tunnin sähkökatko.

Onneksi ennätin juuri syödä ja keittää kahvit, kun sähköt hävisi.

Kissoja ja Koiraa se ei haitannut.

Itse taas mietin, että mitähän tekisin.

Ulkona satoi vettä kaatamalla ja sisällä taas tuntui,

ettei mikään toimi ilman sähköä.

Meillähän ei siis sähkökatkon aikaan tule vettä,

netti ei toimi eli puhelinkaan ei toimi ym normaalit haitat.

Pimeänä päivänä kuvistakin tuli tummat, kun ei ollut valoa.

Ensiksi ajattelin järjestellä vaatekaappini.

Aika tummanpuhuvia näyttää tunikani ja puseroni olevan.

Muutaman tunikan siirsin kirpparikasaan, 

koska en ollut niitä koko talvena käyttänyt.

Sitten siirryin vessaan.

Ensiksi kävin lääkekaapin läpi vanhoista lääkkeistä.

Sen jälkeen muut vessan kaapit järjestelin 

ja poistin roskiin mm. vanhentuneita meikkejä yms.

Mitäs sitten?
Siivouskomero vaatisi siivousta, mutta

eteinen on pimeä ja ulko-oveakaan ei kylmällä säällä voinut aukaista,

jotta valo pääsisi sisään paremmin.

Niinpä se jäi toiseen kertaan.

Päivän posti oli onneksi tuonut Karjalaisen kesälehden sekä

näytenumeron Hyvä Terveys lehdestä, niiden seurassa sitten aika kuluikin hyvin.

Koiran kanssa käytiin sateen välillä lenkilläkin,

vaikka Koira ei kovin innostunut ollutkaan ulos lähtemään

lämpöisestä sängystä.

Tuuli sai järvenkin näyttämään niin rauhattomalta.