Tsemppikirja

Ihanan kaunis kirja, täynnä voimaannuttavia ajatuksia.

Tsemppikirja Otava 2018

Sanna Wikström ja Jutta Gustafsberg

Kirjan alkusanoissa sanotaan, että kun luet tätä kirjaa,

asiat ovat sinulle varmasti jo entuudestaan tuttuja.  

Joskus ne vaan täytyy lukea, jotta pystyy oivaltamaan,

miten yksinkertaisista asioista tässä onkaan kysymys.

Kirjasta löytyy 52 asiaa, tarinaa, ajatusta, jolla voit tsempata itseäsi ja muita 

parantamaan elämänlaatuasi.  Yksi vuoden jokaiselle viikolle toteutettavaksi.

Kirja on todellakin kaunis.

Tekstin koko ja muoto vaihtelee, paljon voimaannuttavia kuvia,

kauniita kuvia ja ajatuksia pohdittavaksi.

Värilliset, eri väriset sivut tuovat vaihtelua.

Kirjan ajatukset voisi ottaa vaikkapa viikottain käyttöön,

mutustella niitä mielessään ja toteuttaa, tsempata itseään.

Avonainen kirja, vaikkapa työ- /yöpöydällä,

muistuttaa ajatuksista ja antaa rauhoittavaa katseltavaa.

Tällaiselle neulovalle kissaihmiselle, kuvat olivat mieleisiä.

Tämä kirja ei kulu yhdellä lukemisella,

vaan se voi kulkea mukana matkassa,

sen voi avata satunnaisesta kohdasta 

ja lukea päivän tsemppilauseen.

Kuten alkusanoissa sanottiin, niin onhan ajatukset osittain tuttuja

ja tiedossa olevia, ne vaan pitää saada lukea ja tiedostaa uudelleen ja uudelleen.

Vähitellen ne alkavat toteuttaa itseään.

Olisiko tässä äitienpäivän pitkäkestoinen lahja?

Kaunista katseltavaa, ajatuksin luettavaa,

vuoden jokaiseen päivään.

Arvostelukappale, Otava

Järven pinta

 Mekin päästiin jo omassa rannassa ja laiturilla käymään.

Vielä piti vähän hangessa kahlata, mutta laiturille vievät raput olivat jo lähes sulat.

 Koira ei uskaltautunut rappusilta laiturille eikä rantapenkereelle kävelemään.

Haukkui vain sieltä Pikkukissaa varoitellen.

Pikkukissa taas taituroi osittain veden peittämillä rantakivillä.

Jännityksellä odotimme, pulahtaako veteen.

Meidän kohdalta on kotilahtemme jo sulanut,

peremmällä on vielä jäätä.  Jäälauttoja ajautuu myös virran kautta suuremmalta järveltä.

Laiturimme oli säästynyt vaurioilta,

vain yksi lauta puuttui ja järveen menevät tikkaat olivat osittain irronneet,

kun niitä ei tullut syksyllä nostettua ylös.

Veneetkin olivat selvinneet talvesta hyvin.

Joka keväinen ongelma kuitenkin on,

mihin veneen tulppa tulikaan laitetuksi :)

 

Ihmettelin rannalla olevan puun juurella olevia kuoria ja

ylös katsoessani näinkin, että siellä latvassahan roikkuvat

Talvilinnun ruokintapötkön kuoret.

Tikkakohan oli ottanut loppupötkön evääkseen ja nakutellut sitä puussa.

Kyllä kevään tuoksu ja äänet ovat sitten ihania.

Järven kirkas pinta, sitä en väsy katselemaan.

Kaikkien pilvien takana on sininen taivas

Pikku Prinsessa pyysi minua piirtämään pilven.

Piirsin valkoisen poutapilven.

Sen jälkeen Prinsessa väritti sen sinisellä,

koska kaikkien pilvien takana on sininen taivas.

Kuinka ihanan positiivista toivoa antava lausahdus.

Synkimmänkin pilven takaa löytyy sininen taivas!

Pilven viereen piirrettiin vielä auringo ja kukkia.

Taas on yksi kyläilyreissu Pojan perheen luo takana.

Meillä oli oikein mukavaa taas leikkiä pikku Prinsessan kanssa,

vaikka hän voittaakin aina Mummon Afrikan tähdessä.

Kauppalistaan hän halusi itse kirjoittaa jäätelön, 

jottei Mummon lupaama välipala unohdu.

Kyllä siellä etelässä jo jäätelö  maistuikin, niin lämmitä oli.

Pihanurmikolla pystyi kävelemään jo paljain jaloin ja metsä oli täynnä valkovuokkoja.

Meilläkin lumet olivat huvenneet paljon.

Ylempi kuva otettu keskiviikkoaamuna ennen reissuun lähtöäni 

ja alempi eilen kotiin tultuani.

Kukkapenkkini päällä on edelleen reilusti lunta.

Menee vielä tovi ennenkuin sitä pääsee möyhimään.

Raparperit puskevat jo pieniä alkujaan. 

Kyllä se kesä meillekin tulee, vaikkakin hitaasti.