Mummolassa lomalla

Pikku Prinsessankin on nyt "palautettu" kotiinsa ja viikon lomailu mummolassa ohitse.

Viikon aikana ennätin käydä läpi monenlaisia tunteita.

Mietin myös tunteiden oikeutusta.

Onko oikein tuntea väsymystä, ärtymystä, hermostuneisuutta, 

kun kyseessä on kuitenkin odotettu pikku vieras? 

Aivan samoja asioita varmaan jokainen äiti miettii pienten lasten kanssa,

kyse on jaksamisesta.

Itse mietin, onko väärin väsyä jo viikossa.

Toisaalta, ikä ja terveydentila nopeuttaa asioita.

Kaksi ja puolivuotias on ehtiväinen.

Utelias, innokas.

Kaikkea pitää nähdä ja kokea.

Yhdessä on hauska tehdä asioita.

Toisaalta mummon pelko, että jotain sattuu on varmasti "herkemmässä", 

kun ei ole sitä päivittäistä tuntumaa lapseen, ei tiedä täysin lapsen kaikkia taitoja ja tapoja.  

Vaikka  olenkin itse viettänyt paljon aikaa pikku Prinsessan kanssa, 

silti joka tapaamiskerralla hän on oppinut jotain uutta.

Tällä hetkellä leikeissä on paljon jo mielikuvitusta.

Satuhahmot ja päiväkotikaverit sekä perhe esiintyvät leikeissä.

On todella hauska seurata ja kuunnella leikkejä sekä osallistua niihin.

Yhdessä leikimme paljon, lauloimme ja jopa tanssimme.

 

Kuopus eli pikku Prinsessan setä oli aikoinaan todella innokas ja taitava palapelien tekijä.

Meiltä löytyykin paljon eri kokoisia lasten palapelejä varastosta.  

Pikku Prinsessa tykkää myös palapeleistä ja 28 palan Muumi-palapelikin sujui jo todella nopeasti.

Ensi kerralla pitääkin kaivaa esille vielä vaikeampia.

Varmaan yksi mummolan reissun kohokohta on junalla matkustaminen.

Nyt, kun teimme sen jo toiseen kertaan, en itse tarvinnut jännittää matkan sujuvuutta.

Pikku Prinsessakin muisti hyvin junan leikkivaunun ja siellä olevan liukumäen.

Ja pitihän meidän tietenkin käydä myös ravintolavaunussa syömässä lihapullia.

Olen pienestä vauvasta alkaen lukenut pikku Prinsessalle paljon.

Samoin Poika ja Miniä.  Tämän huomaa Prinsessan sanavaraston laajuudesta sekä

hienosta keskittymiskyvystä sekä itse "lukiessa" että kuunnellessa.

Vr:n leikkivaunusta löytyikin mukava valikoima erilaisia satukirjoja.

Niitä ennätetiinkin lukea monta. 

Olen viimeisen neljän viikon aikana nyt käynyt kolme kertaa Helsingissä.

Junamatkustaminen sujuu jo mukavasti, se on helppoa ja nopeaakin.

Vain reilu puolentoistatunnin matka meiltä rautatieasemalle ja sama aika takaisin, tuntuu pitkältä, vaikka siihenkin on jo jollain tapaa tottunut.

Pikku Prinsessan kanssa oli jo puhetta kevätlomasta mummolassa, ehkä toukokuussa.

 

Ihanaa naisten päivää

Tytön Pikku Prinssin ristiäiskukista ottama kuva

On taas vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta, koska  mummo on ollut kiireinen.

Tähän maaliskuuhun mahtuu monenmoista tapahtumaa ja tekemistä.

Viikko sitten matkustin taas Helsinkiin.  Matkalukemisena tällä kertaa minulla oli kirja Paikka kaikelle.  Kirja on vielä kesken, mutta hyvää asiaa siinä on.  Kävin poikkeuksellisesti junamatkalla ravintolavaunussa syömässä; BBQ-kanaa parmesanrisoton kanssa.  Yllätyin positiivisesti.  Annos oli reilu ja todella hyvän makuinen.  Illalla perillä sain vielä Pojan tekemiä täytettyjä paprikoita.

Pikku Prinsessan luona oli taas monenlaista touhua.  Katsottiin yhdessä Nalle Puhia, leikittiin pehmoeläimillä ja Muumi-talolla.  Perjantaina olikin sitten odotettu tapahtuma päiväkodilla, isovanhempien päivä.  Kylläpä lapset sekä isovanhemmatkin olivat innoissaan.

Laululeikkejä oli harjoiteltu ja hyvin ne sujuivatkin.

Kiitos Oulunkylän Päiväkodin väki, kun jaksatte järjestää tällaisia tapahtumia vuosittain.

Perjantaina lähdettiin sitten paluumatkalle kaikki yhdessä eväiden kanssa.  

 

Pikku Prinssin kastetilaisuus oli lauantaina ja jäin jo Tytön perheen luo yöksi.  Täälläkin sain kissaseuraa viereeni.  Aamulla ompelin vielä virkaamani rusetit kastepukuun paikoilleen.

Lankamaailmassa tuli reissun aikana vierailtua ja pitihän sitä bambulankoja ostaa, kun halvalla sai.  Viisi kerää kympillä! Paluumatkan aikana sain jo yhden kerän kulutettua.

Lauantaina oli sitten pikku Prinssin kastetilaisuus, läsnä isovanhemmat, sedät ja enot perheineen.

Isovanhempien esirukous kosketti; kiitollisuus tästä lapsenlapsesta, toive yhteisen ilon, läheisyyden ja hellyyden kokemisesta.  Tilaisuus pidettiin pikku Prinssin kotona ja onnistui hyvin, sankari ei herännyt edes kasteen aikana.  Vävyn äiti oli leiponut ihania leivonnaisia, jopa kaksi suklaakakkua.  Itse vein karjalanpiirakoita ja kukka-asetelmat viemisinä tai oikeastaan Mies toi ne kotoa tullessaan.

Tämäkin viikko on touhua täynnä.  Poika tuli pikku Prinsessan kanssa sunnuntaina lomalle.  Miniän piti mennä junalla takaisin jo maanantaiksi töihin.  Pojan ja pikku Prinsessan kanssa käytiin luistelemassa paikallisessa jäähallissa, minäkin viidentoista vuoden jälkeen pysyin luistimilla pystyssä, jalat kyllä väsyivät.  Maanantaina Poika valmisti loimulohta Miehen ohjeen mukaan ja sitä odotellessa paistoimme makkaroita. 

Eilen kävimme pikku Prinssiä hoitamassa ja Poika jatkoi siitä matkaa kotiinsa ja sieltä sitten työmatkalle.  Me palasimme pikku Prinsessan kanssa linja-autolla takaisin mummolaan.

Pikku Prinsessa nukkui lähes koko matkan. Tänään on tehty lumitöitä ja pikku Prinsessa opeteli hiihtämään sedän (Kuopuksen) entisillä suksilla.  Tosi hyvin se sujuikin ensikertalaiseksi.

Loppuviikko meneekin sitten Prinessan kanssa touhutessa.  Lauantaina matkustamme sitten junalla Helsinkiin ja siellä on Miniä meitä vastassa.

Ensi viikolla on sitten Miehen talviloma, joten mummolla riittää edelleen touhua.

Ihanaa naisten päivää kaikille!

Kukkaron kuningatar

Kun sain Atena kustannukselta tämän kirjan, maltoin tuskin heittää takin pois päältä, kun jo avasin paketin.  Luin siis kirjan jo kauan sitten, mutta en ole oikein saanut ajatuksiani 

sen suhteen kootuksi kunnolla aiemmin.

 "Kukkaron kuningatar näyttää tien säätämisestä säästämiseen ja 

auttaa löytämään taloudellisen mielenrauhan."

Ehkäpä tuo ylläoleva lainaus kustantajan sivuilta kuvaa parhaiten kirjaa.

Lukiessani kirjaa, odotin koko ajan, että milloin ne konkreettiset vinkit oikein alkavat eli kun teet näin ja näin säästösi kasvavat.  Tuntui, että koko ajan vain käytiin läpi omaa nykyistä tilannetta ja miten siihen on  päätynyt.  Mutta siinähän se asian ydin olikin.  

Ymmärtää oma rahan käyttö ja mikä itselle on tarpeeksi.

Kirjassa kerrottiin myös mm taloudellisesta lukutaidosta ja miten  sen tasot vaihtelivat eri maissa.

Itse sain kaikki tehtävät oikein ja ihmettelin, että miten kukaan voi tässä epäonnistua.  Mutta teetettyäni tätä lähipiirissäni, huomasin, ettei nämä asiat olekaan ihan niin yksinkertaisia kaikille, minä nyt vaan satun olemaan koulutukseltani ja työkokemukseltani näistä tietoinen.

Löysinkö sitten oman sisäisen kukkaron kuningattareni?

Löysin, olen löytänyt sen käytännön ja kantapään kautta.  

Toivoisin kuitenkin, että moni nuorempi lukisi tämän, jottei tarvitsisi kaikkea oppia vasta sitten,

 kun on pakko.  Oletteko muuten laskeneet, kuinka paljon olette elämänne aikana ansainneet ja saaneet rahaa? Entäs mitä siitä on nyt jäljellä?

Oletteko myös laskeneet, paljonko työssä käyntinne maksaa? 

 Paljon on todellinen tuntipalkkanne?

Entä mikä on teille tarpeeksi?

Jenni Selosmaa Kukkaron Kuningatar, 2017

Kahdeksan askelta taloudelliseen hyvinvointiin

Atena.fi