Jousimies

Tänään täällä itärajalla on ollut upea auringon paiste.  Kevättäkin ilmassa, kun

vesi tippuu räystäiltä.

Eilen kävin taas tuolla suuremmassa kaupungissa asioilla ja tietenkin samalla pikku Prinssiä katsomassa.  Kyllä vauvat on ihania.

Tänään piti käydä kirppispaikkaa siivoamassa ja samalla katselin naapuripöytienkin valikoimaa.

Silmiini sattui Jousimies-taulu.

En koe kyllä olevani mitenkään urheillullinen enkä itsevarma.

Oikeudentaju ja avuliaisuus kyllä pitävät paikkaansa.

Parhaimpiin kumppaneihin on kelpuutettu myös Kaksoset (Mies).

Huomenna siis onnenpäivä, mitähän se tuo tullessaan.

Itse suhtaudun horoskooppeihin vähän kahtiajakoisesti.

En usko lehdissä oleviin päivä- tai viikkohoroskooppeihin, mutta jonkin verran kyllä näihin luonteen ominaisuuksiin.  Vuosien aikana olen huomannut, että moni sellainen ystävä/tuttava, jonka seurassa olen viihtynyt, on Jousimies, samankaltainen siis.

Tiedä sitten onko vain sattumaa.  

Villasukkia taas

Villasukkia vaan syntyy, vaikka haastoin itseni tänä vuonna tekemään jotain muutakin.

Villasukat vaan ovat niin helppoja neulottavia, jotta ne pystyy tekemään vaikka seuraisi mielenkiintoistakin tekstitettyä telkkariohjelmaa.

Nämä sukat neuloin vuodenvaihteessa Lankamaailmasta ostetusta tarjoussukkalangasta.

Kerästä saisi varmasti vielä toisetkin lyhytvartiset koon 38 sukat, mutta en itse oikein tarvitse tällaisia ohuempia lisää ja en oikein pitänytkään tuosta värikuvioinnista.

Tämä alkuvuosi on mennyt vähän viime vuodesta palautuessa eli käsitöiden suhteen on ollut melko hiljaista.  Aivot lyö tyhjää ideoinnin suhteen ja toisaalta, kun ei ole tarvetta tehdä mitään.

Silti jotain tekemistä pitäisi käsille olla, en osaa katsoa telkkariakaan ilman neuletta.

Ja onhan siinä se paha juttu, että jos en neulo tai virkkaa, niin sitten etsin jotain syötävää.

Eli mielummin sitten vaikka neulon noita sukkia.

Meidän joulukaktus taitaa olla myöhästelijä.  Joulu meni jo.

Pikku Prinssi

Tässä hän on, meidän pikku Prinssimme, vahva tumma tukka ja mietteliäs ilme.

Ikää kymmenen päivää.

Pikkuinen kuunteli ja selvästi jo katseli hämmästyneenä kuka toi on, joka höpöttelee

hänelle ja sanoo olevansa mummo.

Ensimmäinen skypepuhelu serkullekin, pikku Prinsessalle, on jo soitettu.

Kylläpä Prinsessa vaikuttikin jo isolta tytöltä verrattuna pikkuiseen.

Pikku Prinsessalla on nyt ollut kuumetta ja mummo onkin nyt alkuviikon valmiudessa,

jos tarvitsee hoitoapua.

Miten te, joilla on monta lastenlasta ennätätte tasapuolisesti kaikkialle?
Itse jo mietin tulevia vuosia ja pahimpia flunssakausia, kun mummoa tarvittaisiin parissakin paikassa samaan aikaan. Entäs sitten, kun ja jos Kuopus saa joskus lapsia?

Mummolla pitää sitten kiirettä.

Mies vaan naureskelee, että nythän saat sitä kaipaamaasi tekemistä päiviisi.

Niinpä.