Pikku Prinssille

Aiemmin neulomieni junasukkien ja -lapasten kaveriksi neuloin tulevalle pikku Prinssille pipon.  Omat lapseni ovat olleet syntyessään melko kookkaita ja pään ympäryskin siten iso, joten tein pipon joka joustaa.  Neuloin myös kerän lopusta toiset villasukat, joita voi pitää varsi taitettuna töppösmäisesti.  Nämä kaikki on neulottu Extrafine Merino 120 langsta, jota tilasin jokin aika sitten netistä, mutta väri ei ollut aivan "tarpeeksi" violetti haalaria varten, joten olen nyt kuluttanut niitä näin.  Pikkuiselle on mukava neuloa, kun saa nopeasti valmista.

Historiaa ja muistin hoitoa

Tässä se nyt on, uudelleen rakennettuna "Moskova" työväentalo tai paikallisten  paremmin "Kulmana" tuntema paikka.  Olin eilen Museolla kuuntelemassa 9.5.1934 tapahtuneesta suuresta tulipalosta, joka sai alkunsa aiemmin tällä paikalla sijainneesta työväentalosta.  Kadun toisella puolella oli sitten "Berliini", oikeiston tukikohta Seurahuone.  Kerrotaankin, että seurahuoneella tilattiin vielä juomia ja katsottiin, kun Moskova palaa, mutta kiire tuli sitten heillekin.  Paloalue oli muistaakseni noin 200x250 metriä tuhoten 70 rakennusta noin neljässä tunnissa.  Silloisten palokuntien tulo paikkakunnalle naapurikunnista, kun kesti kolmisen tuntia, junalla.

Tuho oli nopea ja valtaisa,  noin 200 ihmistä menetti kotinsa.  Seuraavana päivänä kuitenkin perinteinen partiolaisten kulkue kulki läpi kaupungin.    Uutta aloitettiin rakentaa heti, kun hiilet olivat jäähtyneet.  Uusi seurahuoneen rakennus nousi jo samana vuonna.

Esitys Museolla kesti noin tunnin ja tupa oli täynnä, vaikka tämä oli jo uusintaesitys.  Luennoitsija Jouko Martiskainen on todella hyvä kertoja.  Tiedot ovat tarkkoja, kuvia paljon ja pieniä,  mieleen jääviä yksityiskohtia täynnä oleva esitys. Tykkäsin kovasti.  Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja nyt haluan tietää myös tämän uuden kotipaikkakuntani historiaa, siksi menin myös paikkakunnan sotahistoriaa käsittävälle kansalaisopiston kurssilla, joka jatkuu tänä iltana.

Eilinen olikin sitten taas menopäivä.  Illalla oli myös syksyn ensimmäinen diabetesyhdistyksen keskusteluilta.  Muistiviikon asiaa.  Viime talvena valitin monesti mielekkään tekemisen puutetta ja uusien harrastusten vähyyttä sekä myös sitä, että olin erakoitumassa tänne korpeen.  Nyt olen tarkoituksellisesti hakeutunut eri tapahtumiin.  Vaikka lähteminen on aina hankalaa, niin aina sitä paljon virkeämpänä tulee takaisin kotiin.  Kun asuu täällä kaukana keskustasta, niin matkaa tulee käytettyä helposti syynä poisjääntiin.  Nyt kuitenkin yhdistin eilen kaksi tapahtumaa ja väliajan käytin kirjastossa ja asioilla käyntiin.  Monenlaista sitä taas olikin kertynyt.  Piti hakea pistosneuloja terveyskeskuksesta, apteekista lääkkeitä, käydä kirppispaikkaa siivoamassa sekä sitten sieltä kirjastolta varaamiani kirjoja.  Eipä sitten tullut niin huono oma tunto autolla ajelusta.

Muumikassi

Pikku Prinsessa haluaa kuljettaa Niiskuneitiä ja Unipupua mukanaan ulkonakin.  Viime käyntikerrallani hän kanteli ontelokuteesta virkkaamaani kassia, mutta totesin sen olevan melko painava pienelle tytölle.  Niinpä etsin varastoistani pussukoitten teosta jääneen pienen palan Pikku Myy vahakangasta ja hihnaa, jota oli jäänyt Koiran pantojen valmistukesta.    Hihnat ovat tarkoituksella pitkät, koska pikku Prinsessa haluaa välillä laukun hihnat olkapäälle.  Tästä tuli juuri sopivan kokoinen kassi.