Oletteko koskaan huomanneet, miten kauniita kude- ja lankakerät ovat? Siivous- ja järjestelyinnoissani olen pessyt ja purkanut aikaisemmin virkkaamiani pikkumattoja, niitä joita ei ole tullut käytettyä. Nyt ne kuteet saavat uuden mahdollisuuden ja saan taas ilmaista materiaalia uusiin ideoihin.
Nämä puuvillakerät päätynevät pannunalusiksi ja ontelokuteesta tulee ehkä koreja jossain vaiheessa.
Olin taas päivän järjestelemässä ja siivoamassa Vaarin taloa. Tyttö ja Vävy toivat jokin aika sitten sinne jätesäkeittäin vaatteitaan, jotka voin viedä kirppikselle. Eilen purin ja lajittelin tavarat. Laitoin Tytölle viestiä, että miten he voivat luopua niin hyvistä ja kivoista vaatteista. Tyttö vastasi, että pitää osata luopua. Eipä tuohon oikein mitään voinut enää sanoa. Äitinsä tyttö!
Kyllä tuolla tavarakasan alla jossain se sänkykin on. Koira oli aivan ihmeissään, kun oli mukanani, muttei päässytkään tavallliselle paikalleen torkuilleen. Kierteli ja kaarteli ja vähän pelkäsikin touhujani ja meni sitten keittiön pöydän alle nukkumaan.
Jossain vaiheessa sain kun sainkin tavarat lajiteltua ja Koirakin pääsi paikalleen ja oli tyytyväinen.
Kotonakin sain imuroitua ja vaihdettua viime viikonloppuna Ikeasta ostamani maton. Matto oli juuri oikeankokoinen ja värikin sopii hyvin. Kissatkaan eivät ole sitä pahemmin kynsineet, mutta vaikka Koira on harmaasävyinen kuten mattokin, niin kyllä koiran karvat näkyvät matossa liiankin hyvin. Etenkin nyt, kun Koiralla vaihtuu alusvilla ja pieniä (ja suuria) karvakasoja irtoaa. Koirakin uskalsi tulla heti matolle, vaikka arasteleekin aina uusia pintoja. Nyt toi purutikkunsakin.
Tänään oli jo aamusta kovin kostea ja syksyinen ilma. Mietin jo, että pitäisikö sittenkin siirtyä jo elokuun puolella paksumpiin ja pitempiin vaatteisiin. Kotiin tultuamme oli aivan pakko laittaa tuli takkaan, jotta ei olisi viluttanut. Kuitenkin maltillisesti poltin vain sen verran, että uunin pinta lämpeni. Kyllä tulen katsominen on ihanaa!
