Langantarkkailija

Tänään olen vaihteeksi Tytön ja Vävyn luona.  Pienempi kissoista on aina ollut kiinnostunut lankakeristäni ja käsitöistäni, vaikka muuten onkin arka.  Nytkin tuli sohvalle viereeni ja seurasi tarkasti tekemisiäni.  Kun lähdin tätä kirjoittamaan, niin siirtyi tuohon pöydälle lähelleni.  Minulla on ikuisuusprojekti noiden virkkaamieni tuhatkaunojen kanssa.  Yritän kuluttaa haalimiani puuvilla- ja bambulankoja ja tehdä niistä jotain järkevää.  Tein jo yhden pikkupeiton ja nyt yritän jaksaa tehdä vähän isomman.  Näiden sinertäväsävyisten jälkeen on jäljellä vielä sekalainen kasa eri värisiä bambu-ja puuvillalankoja.  Niistä ajattelin tehdä sitten pikku Prinsessan nukelle jotain.

Koirat

 

 

Tänään on lämmin päivä ja uskaltauduin terassin rappusille päiväkahville. Lunta on vielä metsässä, mutta piha on jo sulanut ja kuivunut.  Eilen nämä niin "sopuisat" sheltit koettelivat hermojani rähisemällä toisilleen useampaan otteeseen.  Muuten niin kilteistä ja rauhallisista koirista tulee rähinän alettua hampaitaan näyttäviä petoja.  Pelottaa, että satuttavat toisiaan, väliinkään ei uskalla mennä, kun sitten voivat vahingossa purra minuakin.  Ainoaksi keinoksi jää repiä turkista ja huutaa naama punaisena IRTI!

Onneksi mitään pahempaa ei sattunut, mutta nähtävästi vanhemmiten nämä kaksi urosta ottavat toisistaan useammin mittaa, vaikka ovatkin nähneet toisiaan jo pienestä alkaen. Näinä päivinä, kun Koiraherra on reilun viikon lomalla luonamme, olen haudannut viimeisetkin haaveet kahdesta koirasta.  Eiköhän tämä eläinlaumamme ole jo täysi.

 

Kissakangasta

Tyttö ja Vävyn äiti olivat löytäneet Ikeasta ihanaa kissakangasta ja ostaneet sitä toiveena, että tekisin heille ja itselleni siitä apukassit.  Kangas oli sellaista vähän paksumpaa ja kestävämpää.

Päätin tänään tarttua haasteeseen, kun Mieskin olisi pitkään töissä, niin saisin rauhassa ommella.  Tai rauhassa ja rauhassa, tämä pikku ompelijan apulainen oli vähän liian innokas.  Sain kuitenkin levittää kankaan keittiön pöydälle, eikä tarvinnut miettiä, milloin pitää raivata tarvikkeet pois ruokailua varten.

Viime talvena ompelin Kuopukselle mustan kangaskassin ja mitat olivat tallella. Tein kuitenkin pari ns. normaalikokoista ja pari vähän korkeampaa.  Niistä voi sitten jokainen valita omansa.

Koira tuli ihmettelemään, että mitä kummaa noi kassit tekevät tuolla puussa.  Ilta oli sen verran jo pitkällä, että sisällä kuvaamiseen olisi pitänyt olla jo valot. 

Loppukankaasta tein vielä pari vuorellista, vetoketjullista pussukkaa.  Toiseen mahtuisi vaikka pieni läppäri tai tabletti tai sitten vain pari lankakerää ja puikot.