Vanhat lehdet

Sain anopilta pinon vanhoja lehtiä luettavaksi tai ei nyt kauhean vanhoja, syksyisiä ja tuorein helmikuulta.  Alkoi taas suututtaa.  "Yksin asuvan tarkka talous", toisen esimerkin nettoeläke 1290 euroa, muttei mitään asumiskuluja, kun asuu poikansa perheen tilalla.  Toisella nettoeläke 1200 euroa ja lisäksi lesken eläke 790 euroa.  Siis lähes kaksitonnia ja velaton iso talo.

Mitä tarkkaa taloutta noiden tuloilla ja menoilla pitää olla? Ei mitään.  Miksi otetaan esimerkeiksi tuollaisia, joilla on asiat ihan hyvin?  Muutenkin aloin tarkemmin katsella tuon lehden juttuja ja mainoksia useammasta lehdestä.  Matkat alkaen 1300 euroa, paljon kulttuuritapahtumia; eläkeläisen pitäisi käydä teatterissa vähintään kerran viikossa, elokuvissa ainakin.  Onko tämä mahdollista suurelle osalle eläkeläisiä?   Ei minulla ole varaa matkustella edes kotimaassa muuten kuin lasten luo, silloinkin matka-ajan määrittelee halvat junaliput.  Teatteria täällä ei ole kuin lähes 130 km päässä, elokuvia ehkä joka toinen viikko.  Eikä minulla ainakaan olisi varaa käydä joka viikko jossain kulttuuririennossa, vaikka niistä tykkäisinkin.  Mielelläni kävisin konserteissa, teatterissa, elokuvissa ja kahviloissa, jos olisi varaa ja mahdollisuus.  Toivoisin, että lehden jutut olisivat tasapuolisesti myös niistä, joilla oikeasti on tarkka talous ja jotka eivät asu suurkaupungeissa.

Ärsyttää.

Satupeitto

Olen edelleenkin jumissa näiden kangastilkkujen kanssa.  Niitä on vielä monta pinoa ompelematta.  Kivoin vaihe näitä tehdessä on palojen sommitteleminen, ikävin taitaa olla leikkaaminen ja pikkupalojen ompeleminen yhteen, niitä tuntuu olevan loputtomasti.  Mutta valmiit peitot ovat kivoja.  Ylempänä pieni nuken peitto koko 45x45 cm.  Saas nähdä onko tämänkin nimi Nallepeitto, kuten pikku Prinsessa nimitti hänelle lelujen peitoksi tehtyä peittoa. 

Alapuolella oleva on isompi, koko 99x84 cm, riittää kivasti päiväunipeitoksi mummolassa.  Takana molemmissa peitoissa fleeceä, josta olen kääntänyt myös reunat.

Peltileipää

Nyt kun Mies on lomalla, menee omakin päivärytmi sekaisin.  Toisaalta tuleekin tehtyä enemmän kaikenlaista normaalista poikkeavaa.  Eilen, kun Mies kävi parturissa, passikuvissa ja uusimassa passinsa, niin minä olin rauhassa tutkimassa kirjaston kirjoja ja lukemassa lehtiä lukusalissa.  Tänään taas Miehen piti mennä pilkille, mutta kovan puuskittaisen tuulen takia ei lähtenytkään.  Minun oli tarkoitus ommella koko päivä, mutta suunnitelmat muuttuivat.  Innostuinkin leipomaan päiväkahville peltileipää.  Pelti ei tässä tapauksessa viittaa kovuuteen vaan kokoon.  Helppotekoinen taikina, pitkä kohotus ja sitten pelti uuniin.  Aivan kuin tuoreet sämpylät.  Ja siitä pellillisestä jää vielä iltapalallekin.  En ole koskaan, nuorempanakaan tykännyt ruuanlaitosta, mutta leiponut kyllä olen  joskus paljonkin.  Tytön kanssa oltiin yhtenä syksynä karkkilakossa ja leivoimme ainakin pari kertaa viikossa marjapiirakkaa tms makeaa.  Tyttökin asui silloin vielä kotona.  Leipominen on nyt jäänyt, osittain pienen keittiön takia, osittain siksi, että kahdelle ei viitsi leipoa. Mutta tämä oli helppo ja nopea tehdä ja ihana tuoreen leivän tuoksu.