Tänä aamuna teimme vain pienen aamulenkin. Eilen kurkku tuntui vähän karhealta ja nyt ei ole varaa sairastua. Vaikka ympärillä on ollut flunssaisia, niin olen toivonut, että viime keväänä sairastamani influenssa suojaisi vielä. Olen lähdössä huomenna pikku Prinsessan luo, enkä halua nyt sairastua.
Perjantain lakkoilut jo melkein sotkivat suunnitelmat, mutta onneksi sain lipun vaihdettua huomiseen junaan. Olen nyt yrittänyt levätä ja syödä salmiakkia (auttaa kurkkuun) ja juoda vettä ja mehua paljon. En ole nähnyt pikku Prinsessaa ja perhettään kuukauteen muuten kuin skypen välityksellä ja ikävä jo on.
Sain eilen valmiiksi ja pääteltyä taas kahdet sukat. Nyt olen yrittänyt miettiä mitä ottaisin matkaneulomiseksi. Jotain vaihtelua kaipaisin sukkien sijaan. Kerin yhden vyydin kesällä tuomaani vironvillaakin, mutta huivin neulominen ei nyt tunnu kiinnostavan. Pitää vielä perata lankakassiani pakkaamisen ohella.
Nyt olenkin reissussa useamman yön, kun lakkoilut aikaistivat menoani. Eiköhän se aika kulu siellä.
Kyllä meillä on jo syksy pitemmällä kuin täällä etelässä kuten kuvavertailusta huomaa. Torstaina tulin tänne täpötäydessä, kuumassa junassa. Ei jaksanut virkatakaan koko matkaa etenkin, kun aloitin vironvillasta sittenkin huivin tekeleen. Villainen huivin alku ja lanka lämmittivät liikaa sylissä. Juna oli todellakin täysi, vaikka oli torstai, mutta monet olivat ennakoineet perjantain mielenilmauksia kuten myös lasten hoidon suhteen. Hiekkalaatikolla tapasimme toisen mummon, joka oli tullut lapsenlastaan hoitamaan kaiken varalta. Hän totesi, että tänään on mummojen päivä. Kolmas mummokin käveli siihen lapsenlapsensa kanssa iloisesti jutellen. Pikku Prinsessan mielipuuhaa on istua hiekkalaatikolla lapio kädessä ja sankko edessä. Välillä hiekkaa mättäen, välillä maailman menoa ihmetellen. Perjantaina olikin kova tuuli, myrsky ihan, ukkonenkin jyrisi ja vettä satoi. Pikku Prinsessa kuunteli tuulen voimistumista ensin ihmetellen, sitten halusi nousta ja sanoi, että mennään, mennään. Monia uusia sanoja on jo viime tapaamisemme jälkeen oppinut ja itsekin ihmettelee, kun toiset ymmärtää hänen puhettaan. Koiraherrakin on ihan innoissaan jälleen näkemisestämme. Perjantain vietimmekin ihan kotosalla, lauantaina kävimme sitten Miniän kanssa Kädentaitomessuilla, jonne olin saanut bloggaajalipun, mutta siitä sitten oma postauksensa.
