Koiraherra saunoo

Tänä iltana saunoessamme, tuli Miniä koputtelemaan ovea ja Miehen piti lähteä  valokuidun kaivuupaikkaa näyttämään.  Kun Mies meni ulos, livahti Koiraherra saunaan ja hyppäsi lauteille.  Kerran aiemmin olen nähnyt Koiraherran saunovan ja tiesin sen pitävän siitä.  Heitin löylyä ja Koiraherra nousi istumaan ja välillä taas kävi makaamaan lauteille.  Kolme-neljä kertaa otimme löylyä ja sitten Koiraherran hyppäsi lauteilta alas.  Ei huolinut tarjoamaani vettä vaan lähti ulos etsimään Koiraa pihalta. Eipä tarvinnut yksin saunoa.
Tulevalla viikolla pitäisi vihdoin ja viimein valokuidun saavuttaa meidätkin.  On sitä jo odotettukin.  Ehkä jatkossa nettimme toimii luotettavammin ja nopeammin.  En enää ennätä juomaan kahveja kuvia blogiin siirtäessäni.  Myös telkkarin eri kanavat pitäisi näkyä paremmin, nyt vain muutama kanava näkyy pätkimättä.  Tietenkin, vielä voi sattua jotain ja kytkeminen viivästyy edelleenkin.  Mutta nyt asia ainakin edistyy.

Virkattu pusero?

 Ei kuitenkaan.  Löysin Eurokankaan pitsipalalaarista verkkomaista kangasta, jonka kotona leikkasin suorakulmioiksi.  Muokkasin kaula-aukot ja virkkasin ohuella virkkauslangalla ja 1,5 virkkuukoukulla reunat, jotteivat ne purkautuisi.  Sitten ompelin kappaleet käsin yhteen ja tein kolme kerrosta kiinteitä silmukoita hiha- ja kaula-aukkoihin.  Niin valmistui topin tai hellemekon päälle laitettava ilmava pusero.
Puserossa on siellä täällä pieniä paljetteja.  Ne on ommeltu kiinni, eivät siis irtoa pesussakaan.  En yleensä pidä kimalteista, toisin kuin pikku Prinsessa, mutta tässä niitä oli niin vähän, jotta ne eivät häiritse.

Rokkiviikonloppu

Perjantaina tuli kaatamalla vettä, kun tulin asioilta kotiin.  Piha lainehti vettä.  Vettä on tänä kesänä tullutkin paljon, vaikka kovilta ukkosmyrskyiltä ollaankin vältytty.  Onneksi ennätin ottaa yhden pionin kukan maljakkoon ennen sadetta.  Muut kukat nuokahtivat liian kovasta vedestä.




Kävin kaupukireissullani ostatamassa lipuja Lieksan Vaskiviikon tapahtumiin.  Pereinteisenä menona meillä on ollut osallistua yhteen Vaskiteltan iltaan Vävyn vanhempien kanssa ja samalla viettää kesäistä viikonvaihdetta yhdessä.  Tänä vuonna iltaohjelmaan kuuluu Diandran esiintyminen.  Ei esiintyjä niin tärkeä ole, vaan ystävien kanssa oleminen.
Tänä vuonna menemme Miehen kanssa myös Vaskiviikon konserttiin.  Uusi kokemus sekin, kirkkokonsertti.
Tämä viikonloppumme onkin poikkeava.  Haimme eilen pikku Prinsessan mummolaan, jotta vanhemmat pääsivät Ilosaarirockiin.
Ilosaarirock viikonloppu on ollut perheemme ohjelmassa jollain tavalla jo kauan.  Siksi viikonlopuksi ei sovi perhejuhlia järjestää, sen isomummokin huomasi aikoinaan.  Oma rokkiviikonloppuni oli vuosia Ilovaarirock-ilta perjantaina, jossain vaiheessa se muuttui Sulo-klubiin.

Rokkiviikonloppuna on vuosien aikana aina tapahtunut jotain.
Itse muistan sen, kun eron jälkeisenä kesänä menimme ystäväporukalla Ilovaarirockiin ja pidimme todella hauskaa.  Se tuntui puhdistavalta ahdistavan talven jälkeen, myös aamulla.  Muistan myös, kun olemme yöllä auttaneet nuoria sulkemaan hävinnyttä kännykkää, hakeneet maanantaiaamuna hävinneitä tavaroita poliisiasemalta, etsineet hävinnyttä reppua, joka löytyikin kotoa.  Uusia suhteita on sieltä nuorille löytynyt, on erottu ja palattu yhteen.Yhtenä vuonna etsimme ystäväni kanssa hänen poikaansa kävelemällä monta tuntia pitkin aamuöisiä katuja.  Pelkäsimme pahinta kuulemiemme kertomusten pohjalta, mutta lopulta kaikki päättyi hyvin.  Muutama vuosi sitten asuimme rokkialueen aidan takana olevassa talossa ja tarvitsimme kulkuluvat päästäksemme kotiimme.  Kuuntelimme silloin Rentolavan esiintyjät kotiparvekkeeltamme.
Monenlaista on siis tapahtunut, kuitenkaan ei koskaan mitään todella ikävää.  Tänä vuonna on esimmäinen kerta vuosikymmeniin, kun emme osallistu itse tapahtumiin vaan osallistumme päästämällä nuoret ja olemalla pikku Prinsessan kanssa.  Aika muuttuu ja mekin vanhenemme, mutta rokkiviikonloppu koskettaa jollain tapaa varmaan aina.