Oksatasku

Minuun ei ole mikään pitkään aikaan vaikuttanut niin kuin lähellämme tehdyt avohakkuut.  Olen jo monessa kirjoituksessani niistä valittanut ja valitan edelleenkin.  Kävimme tänä aamuna Koiran kanssa kauempana aamulenkillä, vähän siltäkin varalta, jos säätiedotuksen pelottelemat ukkosmyrskyt iskee tänne Itä-Suomeen iltapäivän aikana, niin ei sitten uskalla ulos mennä.  Koiran kanssa metsäteitä kulkiessamme vaikutun aina luonnon kauneudesta ja monimuotoisuudesta.  Tänään katselin kuorituneita puita ja minulle tuli tunne, että siinä on paljaaksi kaluttuja puun luita liian rajusta kohtelusta.  Matkamme varrelta taskuihini sujahtaa kivan näköisiä harmaantuneita oksia, kaarnanpaloja ja kiviä.  Tiedän, ettei jokamiehenoikeus anna lupaa tähän, mutta olen sitä mieltä, että tien vieressä olevat oksat pätkiytyvät autojen alle kuitenkin.  Pyrin isommat aarteeni löytämään omilta mailta ja olenkin tuonut isompia oksia odottamaan elämänlankani kasvua sinisessä ruukussa.  Tuollaiset oksat sopii mielestäni terassillemme köynnöksen tueksi paremmin kuin muut köynnöstuet.
Näistä pienistä aarteista tulee joulun alla koristeita, kaarnasta kokeilen tehdä jotain jo tänään.
Koira kuljettaa usein myös jotain tikun pätkää suussaan ja on todella ylpeä, kun kehun miten hienon kepin on löytänyt-  Joskus se keppi on todellakin pieni risu, joskus perässä raahattava iso oksa.

Syksy saapui jo

Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen.  Juhannuksesta on vain pari päivää ja lenkkitien varteen oli jo tatit nousseet.  Pienet sienet olivat aivan keskellä tietä ja noita tatteja useampi reunassa.  Koira on ollut tänään väsynyt, eilen kun piti vahtia kotia, kun minäkin olin reissun päällä. 
Muutenkin on varmaan outoa, kun Koiraherra ei jäänytkään meille vaan lähti omaan kotiinsa sunnuntaina.  Muutama viikko ja sitten taas on iloinen jälleen näkeminen.

Keskeneräisyyden sietäminen

 Yleensä pyrin tekemään aloittamani työt loppuun ennenkuin aloitan uutta.Tietenkin kotitöissä voi useampi asia olla yhtäaikaa vireillä;  pyykinpesukone pyöriä ja imurointi samaan aikaan tms, mutta käsitöissä minulla on todella harvoin montaa työtä menossa.

Nyt jostain syystä minulla on useampikin projekti kesken.  On maton virkkausta, puuvillaliivin virkkausta, paksun neulepuseron neulomista sekä valmiiksi leikattuja pussukoita, matonkuteita kerimättä ja kaksi kirjaa kesken ja kolmaskin

odottaa.  Talvella tuskailin välillä ideoiden puuttumista ja tekemisen löytämistä, nyt tuntuu, että tekemistä olisi liikaakin.  On monta ideaakin jo mielessä ja noi keskeneräiset pitäisi saada valmiiksi.  Johtuukohan tämä uuden pistettävän     lääkkeni laskemasta verensokerista ja ainaisen väsymyksen vähenemisestä vai mistä.  Menoja on kalenteriinkiin tullut runsaasti ja ensimmäinen "vapaa" viikonloppu on syksyllä.  Eläkeläisen elämä on todella kiireistä.