Virkatut tabletit

Meillä on viime päivät ollut pakkasta yli kymmenen astetta ja

se taitaa olla Pikkukissallekin ulkoilun pakkasraja.

Pikkukissakin on siis viettänyt enemmän aikaa sisällä ja

sehän tylsistyy tekemisen puutteeseen ja kiusaa sitten Kissaa ajankulukseen.

Joulun ajaksi sain Tytöltä lainaksi tällaiset pyöreät tabletit.

Näistä sain iden virkata saman tyyliset mustat.

Pikkukissa on ollut todella ahkera apulainen, jälleen kerran.

Netistä etsin sopivan jämäkkää, mutta kuitenkin pehmeää kudetta.

Tätä oli todella mielyttävä virkata ja jämäkältäkin se pöydän pinnalla näyttää.

Virkkasin ensin yhden isomman ja sitten kaksi pienempää

katealustaa. Kerästä tuli vielä pieni pannunalunenkin.

Näistä tuli mielestäni ihan kivat ja nyt myös viime keväänä

kalkkimaalilla maalaamani pöytä pääsee näkyville.

Mummo ja Koira 3 vuotta

Ensimmäinen blogitekstini

Nyt se sitten alkaa julkaistiin 4.1.2015 klo 17.30

eli tasan kolme vuotta sitten.

Välillä olen ollut vähän turhankin innokas kirjoittamaan,

välillä taas on ollut pitkiäkin taukoja, kun olen miettinyt,

että lopetanko kokonaan bloggaamisen.

Kirjoitukseni ovat pääasiassa tätä tavallista arkielämää täällä itärajan,

rajalle alle 5 km, tuntumassa.  Seuranani päivittäin Kissa, Pikkukissa ja Koira.

Mies käy arkisin töissä ja asumme 30 km päässä kuntakeskuksesta.

Lähimmälle kaupalle ja postille on yli 25 km.

Naapurien valot häämöttää metsän ja järven takaa.

Hiljaista ja rauhallista täällä on.

Tai on ja on.

Koira haukkuu kaikkia erikoisia ääniä,

Pikkukissa kiusaa isompiaan muun tekemisen puuttuessa.

Kesällä koskiveneet ajavat aivan laiturimme päästä.

Talvisin talitintit ja närhet vierailevat ikkunan takana ja ilves liikkuu pihapiirissä.

Luonto on todellakin ikkunan takana.

Tänne "korpeen" muutettuamme, olen oppinut näkemään ympärilleni

aivan eri tavalla, näkemään pienetkin yksityiskohdat ja

nauttimaan kaikesta luonnon kauneudesta jokaisena vuoden aikana.

Olenhan minä välillä tylsistynytkin, tuntenut toivottomuutta siitä,

että kaikki läheiset ovat niin kaukana enkä tunne täältä ketään.

Olen harmitellut yksin olemistani Miehen ollessa töissä,

kaivannut jotain "järkevää" tekemistä päiviini.

Vaikka arkirutiinit eläinten, pihatöiden, uunin lämmityksen ja pikku Prinssin ja

pikku Prinsessan luona vierailujen kanssa, täyttävätkin aikaani, kaipaan välillä jotain muutakin.

Jotain sellaista, jotta tuntisin itseni tarpeelliseksi,

jotta minulla olisi joku oma juttu, oma ryhmä, oma tekeminen.

Bloggaamisesta olen saanut paljon, mutta silti kaipaisin konkreettista seuraa,

ryhmää, tekemistä. Kaipaanko minä oikeasti töihin takaisin?

Mutta kyllä näistä "elukoista" on suuri ilo.

Niille voi jutella, ettei ihan höperöksi tule.

Niistä on seuraa ja on huollettavia, josta tykkään.

Aamut alkavat siten, että ensin Kissa saa ruuan,

sitten Koira ja sitten täytän vesikupin ja alan etsiä itselleni aamiaista.

Pikkukissa jää nukkumaan sänkyyn ja heräilee vasta myöhemmin.

Alkuaikoina blogissani vieraili myös Koiraherra, Pojan perheen koira,

nyt muistaakseni kahdeksan vuotias sheltti.

Aiemmin koirat olivat kaveruksia, mutta Koiran aikuistuttua,

alkoi tulla johtajuusriitoja ja pienissä tiloissa kahden koiran tappeluilta ei voitu välttyä.
Koiraherra muuttikin sitten lasten isän luo, jossa saa yksin kaiken huomion.

Blogissa on näkynyt myös Tytön vanhempi kissa, joka on myös todellinen persoona ja

nauttii yökyläilystäni heillä.  Jo hyvissä ajoin se majoittautuu lähelleni ja

tulee sitten kanssani nukkumaan ja valtaa kyllä paikkansa sohvalla.

Tytön ja Vävyn pienempi kissa taas on arempi, mutta kyllä sekin on välillä uskaltautunut

jalkopäähän nukkumaan.

Pikku Prinssikin taisi oppia ennen ensimmäisiä sanoja kissan naukumisen.

Voi, kuinka nopeasti aika rientääkin.

Tämäkin pikku Prinssi jo juosta viipottaa ja täyttää parin viikon päästä vuoden.

Ja pikku Prinsessakaan ei ole enää pieni.

Pikku Prinsessa onkin kasvanut blogiaikana puolivuotiaasta vauvasta

kolme ja puolivuotiaaksi pikkuneidiksi. joka tässä kesäisessä kuvassa

katsoo ulos järvelle Vaarin kanssa.

Tämä syksyinen kuva taitaa olla ainoa, jonka olen itsestäni julkaissut.

Blogissani on ollut useasti juttuja kalastus- ja veneilyreissuiltamme

koskilta tai lammen jäiltä pilkkireissuilta.

Retkillä on aina eväsreppu mukana ja laavuja ja nuotiopaikkoja löytyy helposti

tältä seudulta. 

Sukkia neulon paljon, virkkaankin melkoisesti.

Blogini alkoikin Lankalaihiksesta, kun päätin kuluttaa liian suureksi

kasvaneet lankavarastoni.  Ommellutkin olen jonkin verran,

himmeleitä koonnut muovipilleistä.  Himmelien kokoamisesta tykkäänkin,

se on sellaista ajattelua vaativaa ja mielenkiintoista,

harmi vaan, kun tuttavat ja läheiset ovat jo kyllästyneet saamaan niitä lahjoiksi.

Bloggaaminen alkoi kolme vuotta sitten pääasiassa käsityöharrastuksesta ja halusta oppia uutta. Nykyisin kuitenkin suurimman osan sisällöstä ovat vallanneet Koira, Kissa ja Pikkukissa

sekä arkiset tekemiseni.

Nyt iloitsen siitä, että olen jaksanut tätä jo kolme vuotta ja

ennenkaikkea, olen saanut niin valtavasti seuraajia ja mukavia

kommentteja, jotka aina piristävät päivääni.

KIITOS! 

Valoisaa uutta vuotta

Valoisaa, tosiaankin. 

Vuoden vaihdetta edeltävä aika oli pimeää.

Sähköt oli poissa yli neljä vuorokautta ja palautuivat

vuoden vaihteen jälkeen aamuyöllä.

Onhan meillä aina ollut sähkökatkoja, kesällä ukkosen aiheuttamia,

talvella tykkylumen tms.

Mutta ei ne näin montaa päivää ole aiemmin kestäneet, vuorokauden korkeintaan.

Joulun aikaan luonto oli todella kaunis ja luminen.

Kuin satumetsä.

Vähitellen puut kuitenkin alkoivat kallistua, kaatuakin lumen painosta.

Sähköt hävisivät kun puita alkoi kaatua sähkölinjoille.

Ja kun sama ongelma oli koko Pohjois-Karjalassa, niin aikaa kului

vikakohtien etsimiseen ja korjaamiseen vaikka sähkömiehet työskentelivät

ympäri vuorokausien hankalissa olosuhteissa.

Myös teille kaatui useita puita.

Ennen meillä ajaessa on tarvinnut varoa vain tiellä liikkuvia

villieläimiä, lintuja, ilveksiä ja hirviä, puun kuljetusautoja sekä muualta tulleita "turisteja",

jotka eivät uskalla ajaa tien reunassa ja aiheuttavat vaaraa kohdattaessa.

Nyt piti varoa myös tielle kaatuneita puita.

Ensimmäinen päivä meni sähköjä odotellessa.

Illalla syötiin kynttilän valossa kinkun tähteitä ja lämmitettiin takkaa kaksi kertaa päivässä.

Kun sähköttömyys jatkui, alkoi toimettomuus ja pimeys ahdistaa.

Ei toiminut netti, kun muutenkin puhelinyhteydet ovat meillä heikot, niin

lisäksi nyt oli vielä puhelinyhteyksissäkin katkoksia. Eikä puhelintakaan voinut ladata,

muuten kuin autoa ajaessa.

Ei ollut valoja, jotta olisi voinut lukea tms. 

Päivätkin pimeitä ja iän myötä tullut huono hämäränäkö vaikeutti.

Ei sähköjä, jotta olisi voinut keittää kahvia, tehdä ruokaa.

Ei tullut vettä, vessakaan ei siis toiminut.

Jääkaappi ja pakastin lämpenivät, joka harmitti kovasti

Jääkaapin tavarat siirsin kyllä ulos kylmälaukuissa,

mutta lämpotilan noustessa plussan puoelle, ei pakasteita kannattanut uloskaan viedä.

Voi sitä ihanuutta, kun toisen päivän iltana Mies toi töistä tulleessaan agregaatin

kaveriltaan lainaan ja invertterin valoja varten 

ja sai yhden seinälampun valossa juoda kahvia.

Auton akuilla saatiin siis valo ja nettikin toimimaan.

Agregaatti tuotti virtaa sen verran, että jääkaappi-pakastin viileni jonkin verran.

Kahvinkeittimen vaatima teho oli siinä rajoilla, että se kesti.

 Juomavettäkin Mies toi tullessaan kanisterissa.

Vessaan haettiin vettä rantasaunalle joulusaunan jälkeen saaveihin jääneistä vesistä.

Otsalampun avulla näki liikkua ulkona ja sisällä.

Lukeakin ja neuloakin yritin otsalamppu päässä, mutta ei sitä pitkään 

pystynyt päässä pitämään, kun se alkoi painaa.

Suihkussa käytiin 40 km päässä Vaarin talolla, sielläkin sähköt pätki.

Mehän olisimme voineet Koiran kanssa jäädäkin sinne,

mutta sitten kissat olisivat palelleet.  Takka ei ole tarkoitettu koko talon lämmitykseen,

joten vaikka illalla lämmitettiin, niin aamulla oli noin 16 astetta lämmintä.

Onneksi kuitenkin ei ollut kova pakkaskeli.

Suurin harmi oli veden saatavuus sekä tietenkin pakasteiden sulaminen.

Sähkökatkosten varalle annetuissa ohjeissa neuvotaan keittämään lumesta vettä.

Mutta jos ei ole puuhellaa, niin milläs keität.

Mekin kyllä jo suunnittelimme rannassa oleville grillikatokselle ja puuceelle tien auraamisesta.

Uusi vuosi kuitenkin päästiin viettämään valoisissa merkeissä

ystäväperheen luona.

Oli kiva "istua iltaa" yhdessä, syödä ihania herkkuja, saunoa,

käydä katsomassa ilotulitusta ja etenkin jutella rauhassa pitkästä aikaa.

Kiitos ystävät!

Vuoden vaihtumisen ja jääkiekkopelin jälkeen Mies näki netistä,

että kotimme valvontakamera on jälleen päällä eli sähköt olivat tulleet

ja tiesimme kissojen pärjäävän.

Nyt on varoiteltu mahdollisista lisäkatkoksista.

Jääkaappia ei kannata liikaa täyttää ja vettä pitää vaihdella kanisteriin,

jotta tarvittaessa saa taas juomavettä.

Onneksi puita liiterissä riittää.