Risteilyllä

Meiltä kun lähtee risteilylle, niin se ei ihan suunnittelematta käykään

eikä ihan lyhyessä ajassa tapahdu. Ensin pitää miettiä Koiran ja kissojen hoito

ja sitten kotimiehelle varata ruuat ja muut.  Matka satamaankin on pitkä,

lähtee sitten omalla kuljetuksella tai yhteiskuljetukseen.

Olemme käyneet noin kahden vuoden välein paikallisten "automiesten" porukan 

kanssa Tallinnassa. Tällä kertaa mukaan lähti vain 15 meikäläistä ja siten oma bussi olisi

tullut liian kalliiksi.  Siispä bussi kierteli sitten pitemmän reitin mukaan poimimassa lähtijöitä.

Perjantaina aamulla lähdimme kotoa ja aamukuudelta, satamassa olimme iltapäivällä

vaille viisi. Valmiiksi jo väsyneinä lähtemään laivalle.

Mutta eipä se tahtia haitannut ainakaan porukkamme vanhemmilta.

Iltabuffetin jälkeen me olimme jo aivan väsyksissä, mutta muu porukka oli

tanssinut puolille öin saakka.

Aamulla silti kaikki olivat hyvissä ajoin yhteiskuljetusta odottamassa sataman edessä kahdeksalta.

Meidän porukalla on luottokuski Tallinnan päässä ja hän kuljettaa meitä aina 

uusissa kohteissa.  Tällä kertaa kävimme Tallinnan ulkopuolella reilun 30 km päässä ajelemassa.

Kaunis, vanha kartanoalue oli todella näkemisen arvoinen.

Matkalla sinne näimme myös Neuvostoliiton aikana muodostuneita  kesämökkialueita,

joita edelleen käytetään ahkerasti kasvattamalla perheelle vihanneksia.

Monia mökkejä, pikku taloja, oli paljon jo kunnostettukin.

Tykkään historiasta ja noin 50-vuotiaan kuskimme kertomukset ovat todella mielenkiintoisia

tavallisen virolaisen näkemyksiä ja kokemuksia. 

Hotellimme oli tuttu satama-alueen hotelli, siisti ja rauhallinen.

Saimme kivan kulmahuoneen.

Kolmen tunnin kiertoajelumme jälkeen kävimme majoittautumassa ja

lähdimme etsimään ruokapaikkaa ja katselemaan satama-alueen ostosmahdollisuuksia.

Sadamarket on  entisenlaisensa, hinnat vaan tuntui olevan nousseet.

Emme tarvinneet vaatteita, joten suuntasimme Kochi Ait panimoravintolaan syömään.

Minäkin uskalsin yhden tumman oluen ottaa, vakka lääkkeiden takia nykyisin en käytä

alkoholia lähes ollenkaan.

Ruoka oli hyvää ja suht' edullistakin.

Kahville kävelimme, osin juoksimme sateesta johtuen, Sadama Turg eli Sataman Tori

ruoka- ja käsityötorin kulmauksessa olevaan kahvilaan.

Kahvit leivonnaisten kanssa maksoi yli kympin eli ei mitenkään erityisen edullista 

ainakaan näin Tallinnan satama-alueella, jossa hinnat lienevät kalliimmat.

Saatiinhan me jotain ostettuakin, lääkkeitä ja karkkeja molemmille.

Pikku Prinssille ja Prinsessalle ostinkin tuliaiset laivalta.

Tallinnan matkamme koostui siis yhdestä yöstä laivassa ja yhdestä hotellilla.

Paluumatkalla laivamatka kesti kolme tuntia, juuri sopivasti vähän herkutella

ja tehdä ostoksia.

Bussimatka kestikin sitten taas noin 11 tuntia ja sitten vielä omalla autolla puolituntia kotiin.

Ei siis ihme, ettei täältä saakka viitsi kovin usein minnekään risteilylle

lähteä, kun saa vuorokauden enemmän matkustaa kuin lähempänä asuvat.

Ja me sentäs asumme noin puolivälissä tätä Suomi-neitoa.

Onhan sitä tietenkin kiva välillä päästä vähän muuallekin kuin tähän lähiseudulle,

mutta jälleen kerran päätin, etten Miehen kanssa lähde silloin, jos jotain

urheilutapahtumaa on menossa.  Nytkin vietimme illat

hytissämme/huoneessamme,  Mies urheilua seuraten,  minä taas yritin jotenkin 

kuluttaa aikaani, kun en arvannut lomamatkalle neulettakaan ottaa mukaan.

Itse olisin mielelläni istunut vaikkapa jossain laivan lukuisista paikoista musiikkia kuunnellen ja ihmisiä seuraten.  Sekin jo olisi vaihtelua, kun täällä saattaa mennä viikko, 

etten muita ihmisiä kuin Miestä näen.

Tallinnassakin olisi voinut vaikka käydä iltakävelyllä katselemassa, mitä uutta

sinne on parin vuoden sisällä rakennettu tai korjattu.

Yksin en halunnut lähteä liikkelle tai tuppaantua ryhmämme muiden pariskuntien joukkoon.

Vaikka itsellänikin jalat kipeytyvät helposti, niin silti sitä haluaisi nähdä ja kokea

matkan aikana mahdollisimman paljon ja levätä sitten ja parannella itseään kotiin päästyä

muistellen kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa.

 Kotona  meitä odotti iloinen Koira ja kävivät kissatkin mielellään puskemassa

ja tervehtimässä.  Ikävä puolin ja toisin.

Kiitos Kuopukselle, kun mahdollisti matkalle pääsyn.

Kyläilyä ja retkeilyä

Alkuviikko lomailtiin ystäväperheen luona.

Sää suosi meitä molempina päivinä ja saimme taas uusia elämyksiä

ja näimme mukavia paikkoja, joissa emme olleet ennen käyneet.

Ensimmäiseksi vierailimme Ylämyllyn Automuseolla, Myllyn Vanhat autot.

Ennen aikaan autot olivat todellakin erilaisia.

Kiiltoa ja kokoa löytyi.

Mietimme ystäväni kanssa, että me emme olisi nähneet kyllä noita autoja ajaa,

saati sitten parkkeerata.

Kiiltoakin autoissa löytyi ja monenmoista katsottavaa.

Hyllyilla oli myös muutakin keräilytavaraa, joten lähtiessa tuntui,

että kahdeksan hallia kierrettyämme emme mitenkään nähneet kuitenkaan kaikkea.

Tänne voisi tulla uudestaankin.

Toisena päivänä vierailimme Seinävuoren rotkolaaksossa Tuusniemellä.

Kyllä oli vaikuttavat maisemat.

Kapea, todella syvä rotko, jonka ympäri kulki osittain vaikeakulkuinenkin polku.

Välillä polku laskeutui rotkon pohjalle, nousten taas toiselle puolen.

Matkan varrelta löytyi myös opastauluja.

Parkkialueen vieressä oli hyvin hoidettu, tilava laavu tulentekopaikkoineen,

puineen ja vessoineen.  Pari pöytääkin penkkeineen oli pihalla.

Meillä oli eväät ja kahvit mukana ja rotkokierroksen jälkeen ne maistuivatkin hyvin.

Ystävämme oli tehnyt  ihanaa marjamehua, jota juotiin retkelläkin Muumimukeista.

Kiitos mukavista retkipäivistä ja vieraanvaraisuudesta!

Keskiviikkona jaksoimmekin sitten jatkaa puusavottaamme virkistynein mielin.

Pihan kukat ja kasvit

Kesä on ollut viileä, sateinen ja tuulinenkin.

Ukkostakin on täällä itärajalla ollut.

silti tuntuu, että kukat ja kasvit ovat menestyneet paremmin kuin viime kesänä.

Ainakin kosteutta on riittänyt.  Ulkona olevia kukkia on tarvinnut harvoin kastella.

Terassilla olevia on kuitenkin joutunut kastelemaan, 

mutta niihinkin on sadevesiastioissa oleva vesi riittänyt.

Olen ollut tyytyväinen tämän kesän kukkavalintoihini.

Ainoastaan tähän ostan ensi kesänä valkoisen lobelian.

Se erottuisi paremmin.

Syreenille ei vain taida riittää tämä maa, se kasvaa edelleen heikosti.

Viime vuonna kun läheskään kaikki siemenet eivät itäneet,

niin nyt ne sitten ovat itäneet mullan joukossa tehden kukkapenkistä hieman sekavan.

Saas nähdä saako tästä koristekurpitsasta vielä kukkia ja kurpitsoja.

Omat hyvin talvehtineet pelargoniat ovat kasvaneet tuuheana,

kukat vain ovat harvassa. Ensi keväänä otan ne aiemmin lämpimään

ja aloitan lannoituksen aiemmin.

Kesäkurpitsa on jo kukkinut..  Tomaateissakin on jo raakileet,

kunhan puutarhatonttu vain kävisi ne joku yö maalaamassa.

Katsoimme nimittäin pikku Prinsessan kanssa sadun, jossa puutarhatonttu

kävi yöllä maalaamassa tomaatit punaiseksi.

Sain ystävältäni uudet mansikan taimet.

On nämä nyt paremmin kasvaneet kuin aiemmat,

muutamia pikku mansikoitakin olemme jo saaneet,

ne ovat maistuneet aivan metsämansikoilta.

Sain toukokuussa arvontavoittona tällaisen kookoskasvualustan.

Hyvin on salaatti siinä kasvanut, yksi sato siitä jo syötykin.

Tätä ei ole tarvinnut kastella koko kesänä,

sadevesi on riittänyt.

Aika vähäisiä nämä minun viljelyni ovat.

Ensi kesäksi haluaisin pienen perunapenkin.

Kesäkukkia yritän ensi keväänä kasvattaa itse,

poimin nyt jo kukista siemeniä talteen.

Nyt nautin kukista ja elokuusta.