perjantai 5. toukokuuta 2017

Norsu-nokka mummollekin



Lastenlasten vieraillessa mummolassa käy useinkin niin, että se oma nokkamuki on unohtunut kotiin ja tavallisesta mukista juominen on vielä hankalaa.
Huomasin Nappikauppa Punahilkassa silikonisia juomanokkia, jotka sopivat tavalliseen mukiin tai kuppiin.  Tällainen ei vie paljoa säilytystilaa, on konepestävä eikä rikkoonnukaan.
Sopi kivasti tuollaisen vanhan Tupperware-mukinkin päälle.
Kaiken lisäksi Norsu-juomanokka on hauska ja värikäs.


Monta muutakin sellaista ihanaa juttua huomasin kaupasta, mitä ei silloin omien
lasten ollessa pieniä, ollut tarjolla.
Nykyisin tuntuu tuo sormiruokailu olevan kovin suosittua ja tuollaiseen Mini-ruoka-alustaan on mukava laittaa tarjolle erilaisia makuja omine kasoineen.
Keksin jopa, että tuollainen setti olisi kiva vieminen rotinalahjanakin vauvaperheeseen.


Eikä nämä nyt vallan vaan vauvoille ole tarkoitettu.
Kyllä tällainen kelpaa mummollekin sohvapöydälle iltanaposteluun.
Kaksi hyvää asiaa keksin tästä heti.
1.  Jos kissat tiputtavat lautasen, niin se ei rikkoonnu.
2. Sopivan pienet lokerot, jottei tule liikaa herkuteltua.
Ja kestää muuten tukevasti paikoillaankin.


Tämä välipalapullokin on monikäyttöinen ja sekin menee todella pieneen tilaan säilytyksen ajaksi.
Pullon mukana tulee kaksi erilaista nokkaosaa; toinen soseelle/smoothielle ja toinen vuotamaton nokka juomille.  Pullossa on iso suuaukko, josta se on helppo täyttää ja puhdistaa, vaikkapa tiskikoneessa. Pullo-osa on pehmeä ja taipuisa, joten pullo on helppo puristaa tyhjäksi. 
Varmasti pikku Prinsessakin tykkäisi tällaisesta kesän eväsretkillä.



Kokeilin Norsu-juomanokkaa erilaisiin mukeihin.
Helppo oli mummonkin hieman jäykillä sormillakin saada nokka mukin päälle
Ja kun vielä muutamia vuosia menee, niin eiköhän tälle nokalle löydy käyttöä ihan itselläkin.
Nämähän olisivat ihan pirteitä vanhustenkin käyttöön.


Värejähän näihin löytyy useita.  Tuo keltainen oli erityisen pirteä.
Vaikea valita kumman otan mummolakäyttöön ja kumman annan pikku Prinssille omaan kotiin.

Silikoniset lasten astiat saatu Nappikauppa Punahilkasta.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Pikainen kevätarvonta



Kävin viikko sitten kampaajallani ja maksaessani huomasin hyllyllä ihania kortteja.
Etenkin oivaltavat tekstit kiinnittivät huomiotani.
Halusin heti ostaa yhden korttisarjan itselleni.
Tykkään pitää tällaisia ajatuskortteja esillä vaihdellen niitä tilanteen mukaan.
Nämähän ovat kuin pieniä tauluja.
Näitä löytyy myös netistä Roso@risu
jossa myös lisää kortteja sekä tauluja. 


Nyt haluan arpoa yhden tällaisen korttisarjan sekä keväisen bambuliinan yhdelle teistä lukijoistani.
Bambuliinoja neulon usein silloin, kun odotan uutta inspiraatiota käsitöihin. Eli usein!
Käytän nykyisin bambuliinoja sekä pöytäpyyheenä (tiskirättinä) että siivouksessa.
Olen todennut helmineuleen olevan sopivan nypylikäs, jotta sillä saa helposti irroitettua 
pienet tahratkin. Ja nämä liinathan vain parenevat useammin pestyinä.
Liina kannattaakin pestä ennen käyttöönottoa imukyvyn parantamiseksi.


Arvonnassa siis keltainen bambuliina ja viiden kortin korttisarja,
jotka ovat täysin itse kustantamiani.
Käy kurkkaamassa Roso@risun sivuja ja kerro kommentissasi,
mikä kortti puhutteli sinua eniten.
Muista myös jättää yhteystietosi.
Arvonta alkaa nyt ja päättyy lauantai-iltana 6.5. klo 22.
Palkinnon ennätän siten postittamaan vielä äitienpäiväksi.
Onnea arvontaan kaikille tasapuolisesti!


Kyllä se kevät tulee, kun talvet sisällä viihtyvä Kissakin uskaltautui ulkoilemaan!
 

tiistai 2. toukokuuta 2017

Kevättä odotellessa



Koirakin tähysi satamassa järvelle ja ihmetteli, missä se kevät oikein viipyy.
Aika lumiset maisemat meillä vieläkin on, vaikka aurinko nyt paistaakin.


Kotitieltämme on Mies lanannut lunta pois niin, että se alkaa jo sulaa.
Oli taas mukavaa tehdä ojia ja nähdä miten vesi lähti virtaamaan.
Tuli ihan kevätmieli.
Toisaalta kelrikkokelit aiheuttavat taas jonkin aikaa ongelmia pihaamme kulkemiseen.


Koira oppi hankikantokeleillä juoksemaan metsässä aamulenkkimme aikana 
ja ei nyt ymmärrä, miksi hanki ei enää kestäkään.  
Silti mieli tekee metsään juoksemaan.


Kun istun työpötäni ääressä kirjoittamassa tai ompelemassa, aukeaa tämä näkymä eteeni.
Vesi on jo sula kosken alapuolelta.
Muistan miten lapsuudenkodissanikin tapanani oli aamuisin ennen alakertaan menoa,
kurkistaa ikkunasta järvelle, odotin keväisin sitä hetkeä, kun jäät lähtivät.
Ehkä nyt olen jollain tapaa palannut juurilleni, veden ääreen.