Mummovalmennus

Mummous, joskus se vaan lähtee käsistä.

Itse hurahdin mummouteen saadessani kolme vuotta sitten joulun alla ultraäänikuvan ensimmäisestä lapsenlapsestani. Innostuin tekemään monenmoista tulevalle pikkuiselle, joskus ehkä vähän liikaakin.

Jalkapallon mm-kisoja katsellessani seuraavana kesänä virkkasin pikku Prinsessalle kastepuvun.

Nyt odotan jännittyneenä toisen lapsenlapseni syntymää.

Yhtä jännittävältä se tuntuu nytkin, toisaalta samanlaiselta, toisaalta niin erilaiselta.

Omanlaiseltaan pikku Prinssin odotukselta.

 Tytön ja Vävyn käytyä synnytyssairaalaan tutustumassa ja kertoessa synnytysvalmennuksesta, totesin, että miksei järjestetä mummovalmennuksia.

 

Yhtälailla, kun löytyy monenlaisten synnytys- ja imetys- yms tapojen kannattajia, löytyy myös erilaisen mummouden kannattajia.  Joidenkin mielestä lapset hoitakoot omat lapsensa, toiset taas eivät anna tuoreiden vanhempien opetella rauhassa vauvansa hoitamista.

Siinä sitä taiteilemista riittääkin, jotta olisi läsnä, muttei liikaa.

 

 Haasteita tälle mummolle on aiheuttanut ainakin nykyajan erilaiset opit.

Jo raskausaikana on paljon rajoitteita ja käytäntöjä, joista ei ennen ollut tietoakaan.

Tavaroita löytyy vauvantarvikemarkkinoilta niin paljon, ettei niitä tiennyt edes niin moneen juttuun olevankaan.  Ruokailutkin ovat muuttuneet, ruokailutavatkin.  

Kyllä tähän kaikkeen tarvittaisiin mummovalmennusta.

Itse seuraan joitakin pienten lasten äitien blogeja ihan pysyäkseni kärryillä missä oikein "varustelun" suhteen mennään.  Ei sitten tarvitse kaikkea kauhistella omille lapsille.

Oma ohjenuorani on pitkäli ollut se, että kunnioitan vanhempien periaatteita, yritän rakentaa läheiset välit lapsenlapsiin vierailemalla pitkästä matkasta huolimatta usein, jotta suhde rakentuisi jo pienenä.

Yritän myös olla vanhempien apuna ja turvana tarvittaessa, olla käytettävissä.

Paras palaute on, kun pikku Prinsessa tulee syliin, silittää poskea ja sanoo, että mummo on ihana.

Tälle vuodelle toivon...

Vuodenvaihde tuntuu usein  eräänlaiselta kääntöpaikalta.  Silloin aloitetaan puhtaalta pöydältä, uusin tavoittein, uusin lupauksin.  Moni aloittaa kuntoilun, laihduttamisen, tipattoman, uuden suunnan etsimisen.

Viikonlopun aikana jouduin ajelemaan autolla edestakaisin ja kun matkaseurani pikku Prinsessa yleensä nukahti auton kyydissä, niin minullakin oli rauhallista aikaa ajatella.

Olen kuullut sanottavan, että unelmia, haaveita tarvitaan jaksamaan eteenpäin.

Aloin miettimään, mitä tai mistä oikein unelmoin tai haaveilen.

Ei minulla mitään suuria haaveita ole. 

Jos saisi säilytettyä edes tämän toimintakyvyn.

Jos saisi olla läsnä lasten ja lastenlasten elämässä.

Jos näkisi heidän kasvavan, vanhenevan.

Jos löytäisi mielekkään tekemisen yhteisön.

Jos saisi edes yhden tuttavan tältäkin paikkakunnalta.

Jos saisi viettää kiireettömiä hetkiä nuotiolla istuen, 

ongella käyden, lakkoja poimien, saunoen auringonlaskua katsoen

sen tärkeän henkilön kanssa.

Jos löytäisin  tässä päivässä elämisen taidon.

Eiköhän siinä ole tarpeeksi tälle vuodelle.

Viikon- ja vuoden vaihde

Me aloitimme vuoden vaihteen viikonlopun jo perjantaina vähän erikoisemmalla ohjelmalla pikku Prinsessan kanssa.  Kävimme tutustumassa Vaarin työpaikkaan.  Se tuntui kiinnostavalta paikalta, erityisesti rasvamonttu herätti uteliaisuutta.

Vaarin työpaikkaan tutustumisen jälkeen veimme vielä mummon tavaroita kirppikselle, siellä ne saavaat nyt olla kaksi viikkoa myynnissä kirppispaikkatarjouksen myötä. Sitten Vaarinkin päästyä töistä menimme yhdessä pitsalle ja kebabille.  Pitseriassa pikku Prinsessa ihmetteli, että missä sohva on, kun telkkari kerran löytyy ;)

Perjantai-iltana ennätimme vielä neuloakin yhdessä. Tuleekohan tästä pipo vai kaulaliina?

Lauantaina pikku Prinsessa touhusi kovasti.  Lähes juoksujalkaa kiirehti paikasta toiseen keräten tavaroita sohvalle.  Kysyin häneltä, että mitä teet.  Olen ostoksilla!

Mistähän lie mallia ottanut?!

Uuden vuoden vastaanottoon saimme yllätysvieraita, Tyttö ja Vävy tulivatkin käymään, kavereidensa sairastuttua.  Vaari oli ostanut muutaman raketin ja ne olivat tietenkin hienoja. Pikku Prinsessa kyllä totesi, että "ne olivat liian kovalla", lähtihän niistä melkoinen pamaus.

Kissa ei ottanut vuoden vaihtumisesta huolta.  

Retkotti tuvan sohvalla aivan selällään, rentona ja täysin omissa unelmissaan.  

Tänään Kuopus haki Vaarin talolta tavaroita uuteen vuokra-asuntoonsa.  Onneksi vielä säästössä olleet ja hyväkuntoiset astiat, liinavaatteet ja huonekalut kelpasivat.

Illalla vielä pikku Prinsessa pelasi Vaarin kanssa Blokus'tia, taitaa pikku Prinsessa voittaa tämän pelin.  Huomenna aamusta starttaammekin kohti suurempaa kaupunkia 

ja matkustamme junalla pikku Prinsessan kotiin.