Huhupuheita

Vävyn vanhemmilta saatiin tuliaisina uusi peli.  Nuorison vieraillessa luonamme, pelaamme iltaisin jotakin seurapeliä, yleensä Aliasta, Scrabblea tai Blokusta, riippuen pelaajien määrästä.

Nyt saimme uuden hauskan pelin.

Ensilukemalta säännöt vaikuttivat hankalilta, mutta jo heti eka kierroksen jälkeen asia selkisi ja olikin hyvin helppoa pelata.  Ja todella hauskaa.  Pelaajien määräkin voi olla joko pariton tai parillinen, vihkoja riittää kahdeksalle.  Ja mikä parasta, tässä ei tarvinnut verisesti kilpailla voitosta vaan pitää hauskaa. Jokainen saa kortista sanan, jonka piirtää seuraavalle aukeamalle.  Seuraava yrittää siitä kuvasta arvata sanan ja kirjoittaa sen ja taas seuraava siitä sanasta piirtää sen jne.  

Jokaisella on omat vihkot ja ne kiertävät, joten jokaiselle riittää puuhaa yhtäaikaa.

Hauskinta on, kun katsotaan miten sana muuttui kierroksen aikana,

kuinka oravasta tulikin säikähtänyt ihminen ja partavaahdosta partasieni.  Tai miksi muurahaiskarhusta tuli muurahaiskarhun selkä ja palmikosta niska.

Ei ihme, että tämä on valittu vuoden peliksi 2015! 

Marjaretki

Eilen illalla Tytön ja Vävyn lähdettyä kotiin ja Formula-kisan päätettyä, lähdimme pikkusankot mukanamme etsimään vattupaikkoja.  Vadelma, vaapukka tai vattu, kuka tätä ihanan makeaa marjaa mitenkin nimittääkin.  Maisemat olivat upeita.  Tämäkin vain pari kilometriä kotoamme.

Jo ensimmäisestä paikasta aivan metsätien varrelta sain pikkusankon täyteen ihanan isokokoisia ja madottomia marjoja.

Mieskin sai sankkonsa täyteen ja lähdimme ajelemaan kotia kohti.  Mutta näimme aivan tien lähellä marjojen painosta lähes maahan kallistuneita vattupusikoita.  Pakko oli pysähtyä.  Muistelin, että minulla on kirppistavaroita takakontissa, josko niistä löytyisi marja-astiaa.  Eipä löytynyt muuta kuin tälläinen kori.  Kyllä siihenkin pystyi jonkin verran keräämään.

Olimme korkealla mäellä ja taustalla siintää kotijärvemme.  Näin ainakin oletimme.

Tällä tiellä ei liikennettä ole ja marjat ovat taastusti saasteettomia keskellä "ei mitään".

Ajoimme kyllä yhden autiotalon ohi, sinne ei ollut sähkölinjoja, tiekin jo nurmettunut, mutta iso talo se oli ja varmaan aikoinaan maanviljelystila.  Lähimpään asutukseen siis useampi kilometri.  Mietin niitä, jotka siellä ovat asuneet ja käyneet koulua "meidän" kylällä.  Pitkä ja pelottavakin matka on ollut.

Kotona Kissa ihmetteli saalistamme.  Olimme kotoa poissa vain pari tuntia noin viiden kilometrin päässä ja saimme lähes viisi litraa ihania vattuja.  Samalla näimme erisuunnasta omaa kotiseutuamme ja arvostamme niitä, jotka ovat aikoinaan tiet sinne rakentaneet ja asuneet ja eläneet siellä.

Marjojen perkauksen ja pakastuksen jälkeen, olikin kiva istua kotisaunan lauteille.

Kirja-arvonnan voittaja

Käytyämme illalla marjassa, siivottuamme ja pakastettuamme marjat ja sen jälkeen vielä saunottuamme, 

meni kirja-arvonta puolille öin.

Nyt arvonta on kuitenkin tehty ja Mies toimi arpojana mummon toimiessa valvojana.

Arvontaan osallistui kaikkiaan 18 ihanaa lukijaa.  Kiitos teille kaikille.

Miehen iso käsi nosti voittajaksi Mamma A:n.  Onnea!

Lähetätkö yhteystietosi sähköpostiini mummolta@gmail.com, niin laitan kirjan tulemaan.