Matkan aikana valmistuneet

Kahdentoista tunnin matkat suuntaansa olivat uuvuttavia eikä oikein löytynyt neulomisintoakaan.
Ennen lähtöä sain kuitenkin valmiiksi Novitan puna-valkoisesta Nostalgiasta neulotut junasukat, joista tuli, kuten arvelinkin, melko suuret, ehkä pari-kolmevuotiaalle sopivat.  Menevät siis kirppikselle.  Toiset junasukat sain valmiiksi matkan aikana, ne on neulottu Novitan Taika-langasta ja ovat lähinnä vauvalle sopivat.
Aloitin myös neuloa puna-vihreästä Novitan Nostalgia-langasta naisten villasukkia ja tuosta väriyhdistelmästä tykkään.  Aivan joulusukkien väriset.
Nythän olisi jo aika aloitella joululahjojen teko, jotta ennättäisi tekemään itse.
Toisaalta vielä ainakin kuukauden verran on sellaista kiirettä, että neulomiset jäävät vähemmälle.
Sitten syyskuussa palataan taas normaaliin rytmiin ja aikaa omille ajatuksille ja tekemisille jää paremmin.
Ensimmäiset käsityömessut tai oikeammin Helsingin kädentaitomessut ovat jo 19.-20.9. Katajanokalla Wanhassa Satamassa ja minulla on ollut onni ja ilo
saada sinne messulippu.  Niinpä syksyn ensimmäinen matka pikku Prinsessan luo tapahtuu tuolloin.  En ole aiemmin käynyt noilla messuilla, joten odotan mielenkiinnolla niitä.  Onhan ne pienemmät kuin Tampereen messut ja erilaisetkin, mutta ehkä silloin jaksaakin keskittyä paremmin tarjontaan, kun sitä ei ole liikaa.  Syksy on kuitenkin mukava aloittaa uusien ideoiden parista.
Helsingin messujen jälkeen onkin sitten vuorossa Joensuun Taikasormet-kädentaitomessut 17.-18.10.
Tampereen suuret kädentaitomessut ovatkin sitten marraskuussa.  Nyt, kun on takana viikonlopun pitkät bussimatkat, olen miettinyt, josko jättäisi Tampereen väliin tänä vuonna.  Saas nähdä.  Jos Tyttö innostuu lähtemään mukaan, niin silloin voisinkin lähteä, yksin en taida viitsiä.
Sitä ennen on kuitenkin vielä monta muuta juttua ja tapahtumaa, neulomista unohtamatta.

Mitä sitä tulikaan taas ostettua

Ensimmäinen lankakauppalöytö oli Kaubamajan Löng ja Löngast, josta ostin virolaista villalankaa 32 euron kilohintaan (suomalaisessa nettikaupassa hinta 58 e/kg) sekä puoleenhintaan kaksipäisen koukkuamiskoukun kaapelilla.  Olikohan tuo nyt oikea määritelmä, lähelle ainakin.
Mies odotteli kiltisti kaupan ulkopuolella ja lähetteli nuorisolle kuvia todistusaineistoksia lankalaihiksen epäonnistumisesta.
Aamukävelyllämme näimme myös lemmikkikaupan Bossen, josta löytyi tuliaiset sekä Kissalle että Koiralle.  Kissa tykkää metsästää itikoita, kärpäsiä ja muita ötököitä, joten paristolla liikkuva pörräävä "mehiläinen" lienee mieleinen.  Koiran aikaisemmat ääntä pitävät linnut ovat jo niin loppuun kulutettuja, joten tämä kaukaisesti sinisorsaa muistuttava lintu valikoitui Koiran tuliaiseksi.

Erikoinen väritys, liekö sitten lintueläin?

Kaupunkikierroksen aikana vierailemassamme ostoskeskuksessa oli kaksikin käsityömyymälää.
Toisessa oli lankoja, kirjontatarvikkeita ja huiveja.  Sieltä lähti mukaani myös paikallisia lankoja.
Toisessa yhdistetyssä käsityö-toimistotarvike-askartelumyymälästä ostin harmaasävyisen stretchlangan sekä ihania puisia nappeja.  Jos ei olisi ollut niin kiire, olisin myös katsellut nauhavalikoimaa sekä askartelutarvikkeita tarkemmin.
Onneksi löysin pari kivaa vihkoa Virukeskuksesta uusiksi ideavihkoiksi sekä rullan neljää erilaista paperista kirjanpäällystä. En kyllä vielä tiedä mitä niistä tekisin.
Lankalaihis siis kärsi reissusta, lankaa tuli ostettua yhteensä 1106 g eli noin 4400 metriä.  Hirveetä!  En millään saa neulottua loppuvuodesta niitä tasoihin.  Ja lisäksi syksyllä on vielä erinäisiä käsityömessuja houkuttelevina lankoineen! Voi, voi!

Tallinnasta löytyi taas uutta nähtävää

Pitkän matkustuspäivän jälkeen uni maistui. Aamiainen oli todella runsas.  Vähän liiankin, piti lähteä pienelle aamukävelylle sulattelemaan.  Löysimme ensimmäisen lankakaupan Kaubamajasta.  Tulipa ostettua vironvillaa, uutta tuttavuutta minulle.
Puolilta päivin lähdimme porukalla kaupunkikierrokselle, jonka aikana kävimme mm.  katsomassa hylättyjen patsaiden kasaa "Historiallisen museon" takapihalla.

Näimme ihania Eestin itsenäisyyden ajalta kunnostettuja taloja ja puistoja, sekä uudelleen itsenäistymisen ajan uusia moderneja rakennuksia, mm. entiselle suurelle teollisuusalueelle kunnostetut toimistorakennukset.  Mutta näimme myös neuvostoajan harmaat laatikkomaiset rakennukset, joissa edelleen asuu paljon venäjän kielisiä virolaisia.  Kaupunkikierroksemme aikana viivyimme pari tuntia Tallinnan seudun suurimmassa ostoskeskuksessa, josta myös löytyy lankakauppa!  Ostoskeskus on juuri remontoitu ja laajennettu ja sijaitsee lentokentän vieressä.  Löysimme käytäviä kierreltyämme myös rauhallisen viihtyisän kahvion, jossa oli ihania leivonnaisia ja edullisesti.  Ne myös maistuivat hyviltä.

 

Kaupunkikierroksemme päättyi
hotellillemme ja puolituntia levättyämme lähdimme hotellissa sijaitsevaan KGB:n museoon.  Museo oli pieni, mutta aitoa tekniikkaa sisältävä.  Parasta reilun tunnin kestäneessä kierroksessa oli oppaan mielenkiintoiset kertomukset neuvostoajasta ja Viru-hotellin alkuajoista.  Mukana oli monta, jotka olivat käyneet hotellissa jo silloin.  Tuntui oudolta ajatella, että tästä ajasta ei ole vielä kahtakymmentäviittä vuottakaan.  Muistaakseni vuonna 1991 KGB poistui hotellista rikkoen ja hävittäen suurimman osan tekniikastaan.  Onneksi osa oli säilynyt tai löytynyt, kuten hotellin
remontissa  katosta löytynyt mkrofoni.  
Uskomattomalta tuntuu, että hotelli oli silloin virallisesti 22 kerroksinen, vaikka kaikki pystyivät laskemaan kerroksia olevan 23.  Ylimmässä kerroksessa on leveät parvekkeet joka suuntaan.  Näköalat sieltä olivat huikeat, kuka sitten uskalsi mennä parvekkeen reunalle katsomaan.
Alkujaan hotelllissa, joka pystyi majoittamaan silloin 800 vierasta, oli yli 1000 työntekijää, mm virallinen leivänleikkaaja. 
Jos liikutte Tallinnassa, niin suosittelen käymään museossa.  Kierroksia on useammalla kielellä ja paikat kannattaa varata etukäteen, etenkin englanninkieliset kierrokset näyttivät olevan loppuunmyytyjä.

Museon jälkeen alkoikin jo olla nälkä.  Suuntasimme  vanhaan kaupunkiin ja menimme kivan tuntuiselle sisäpihalle syömään.  Pihvi ja punaviini maistuivat.  




Hotellille palasimme Liviko myymälän ja Virukeskuksen Rimi-myymälän kautta.  Harmi, kun noita ihania leivonnaisia Mies ei suostunut ostamaan mukaan.
Sunnuntai menikin sitten jo pakatessa ja satamaan siirtyessä.  Paluumatka oli yhtä pitkä ja väsyttävä kuin menomatkakin. 
Koira oli hoitajansa kanssa meitä vastassa ja nuoli iloisesti meidät tervetulleiksi.  Hyvin oli heilläkin mennyt, hoitajatytön kaveritkin olivat vierailleet Koiraa ihastelemassa ja perheen poika oli esitellyt sitä jalkapallokentän reunoille kerääntyneille kavereilleen, hoitajatytön pelatessa jalkapalloa.