Kylpyläkassi

Miniän suvulla on lomaosake Katinkullassa ja Miniä, Poika ja pikku Prinsessa ovat menossa ensi viikoksi kylpylään. Ja he pyysivät Mummon mukaan!  Pääsen siis kylpylään ja mikä parasta, saan olla lähes viikon pikku Prinsessan kanssa.  Koira ja Koiraherrankin tulevat mukaan.
Tarvitsen siis mukaani laukun, jossa voin kuljettaa uimapukua ja pyyhettä ja muita kylpylässä tarvittavia juttuja.  Tähän tarkoitukseen sopiva on tietenkin vahakangas, jonka nurjapuolikin on kosteutta kestävää.  Viime viikolla ostin palan tätä vahakangasta ja siitä sai vielä ommeltua kätevän laukun.  Koiran kaulapantoihin ostamastani polypropeeninauhasta sain sangat.   Tein myös sisäpuolelle ison, syvän taskun, johon voi laittaa avaimet.  Kylpyläkassi on nyt valmiina, tarvitsenkohan vielä jotain muuta.

Lupaus

Huomasin viikonlopun aikana, että tarvitsen lääkkeilleni, piikkikynälleni ja mittarille jonkun pussukan.  Lääkkeitä olen pitänyt Marimekon isossa nipsukukkarossa, mutta nyt kun joudun noita muitakin kuljettamaan mukana, niin se on liian pieni.  Löysin tuota erittäin taipuisaa Finlaysonin vahakangasta laatikoistani ja vieläpä sopivan vetoketjunkin ja niin ompelin illalla pikaisesti tuon pussukan.  Pieni tiskirätti on viime viikolla tekemäni pyöreän rätin lankakerän lopusta virkattu viikonlopun reissun aikana.  En tiedä miksi minulla on aina tarve saada lankakerät mahdollisimman tarkaan käytettyä. Jämälankavarastoni on todella pieni.
Mamma A:n (mammaankka.blogspot.fi)  lankapaaston innoittamana ajattelin minäkin olla ainakin kesäajan ostamatta lankoja, yritän myös olla kasvattamatta kangasvarastojani.  Onnistunkohan?!

Reissu tehty

Eilen ajoimme 600 km suuntaansa ollaksemme pikku Prinsessan syntymäpäivillä.  Ennakoimme ajomatkaa jo lauantaina ja yövyimme Tytön ja Vävyn luona. Juhlat olivat ihanat pikku tytön ensimmäiset synttärit.  Äiti oli ahkeroinut isä apunaan ja pikku Prinsessa oli aivan hämmästyksissään vieraista ja lahjoista.  Päiväunetkin oli jääneet väliin, eikä silti pahasti väsyttänyt.  Koirakin tapasi jälleen Koiraherran, vaikka juhlien päätteeksi vähän rähisivätkin aiheuttaen Miniälle haavan ja mustelman sormeen.  Alkumatkasta pääsin minäkin ajamaan, mutta ruokatauon jälkeen minua ei enää laskettu rattiin liian uhkarohkeitten ohitusten takia.  Siinä sitten oli aikaa katsella maisemia.  Ollaksemme ns. ruuhka-Suomessa, ei sunnuntaina siltä vaikuttanut.  Liikenne sujui vaivattomasti ja  eikä pitkiä jonoja ollut.
Luonto oli ihanimmillaan ja hämmästelin miten monia vihreän eri sävyjä metsässä onkaan. 

Vaikka eilen ei ihmeemmin reissu väsyttänyt, on tänään ollut hieman saamaton olo.  Koirakin on nukkunut lähes koko päivän. Mitä nyt välillä pelännyt kovaa tuulta ja siirtynyt pöydän alle jalkojeni luokse turvaan.  Kissa taas oli rapsutuksia ja herkkuja vaille, oltuaan vajaat kaksi päivää yksin kotosalla kuivamuonan turvin.  Säikytteli Koiraakin piiloutumalla huonekalujen tai kassien taakse ja hyppäämällä sieltä Koiran eteen.  Lienee siis ollut myös kaveria vaille.
Tä