Kalastajan unisukat

Löysin pitkään säilyttämäni kirjavan puuvilla-villalankakerän.  Tein siitä ensin pitkävartiset sukat ja kun lankaa näytti vieläkin riittävän, niin tein toiset lyhytvartiset unisukat yhdessä valkoisen Novita Woolin kanssa.  Odotin innolla. että saan kerän loppuun ja että sieltä paljastuu vyyden "tunnistelappu" ja saan tarkan tiedon mitä lanka oikein on.  Pettymys oli suuri, kun lankakerän sisällä ei ollutkaan mitään.  Muistan kuitenkin, että lanka oli jotain puuvilla-villayhdistelmää ja nimessä oli joku fisherman.  Lanka jää siis arvoitukseksi, mutta sukat tulevat käyttöön.  Olen siis palannut taas neulomaan villasukkia, koska niitä on vain niin kiva neuloa telkkaria katsellessa.  Ongellekin aion, kunhan matoja löytyy.

Katseltavaa, kerrottavaa

Kangaslaatikoiden pohjalta tekee löytöjä.  Muistelen, että tein tästä eläinkankaasta Kuopukselle aikoinaan pienen pienen tyynynpäällisen.  Nyt kokosin katselukuvia,  välissä on paksuhko huopalevy.  Erilaisia kuvia on  kaksitoista, tein toisen pitemmän ja toisen lyhyemmän haitarin, pienelle riittää katseltavaa.  Pikku Prinsessalle nämä on jo liian yksinkertaisia.

Nalle Puh kankaasta tein katselukortteja, välissä näissäkin huopalevy.  
Ajattelin, että
näitä voisi käyttää apuna satujen ja tarinoiden kerronnassa.
Yksittäiset kuvat on helppo lapsenkin ottaa omaan käteensä, kysellä ja kuunnella.

Viirejä ja viiruja

 Vappu alkaa jo olla takana ja simat juotu ja serpentiinit poltettu.  Vappunakin piti jotain saada aikaiseksi.  Virkkasin toisenkin  styroxpallon ympärille puuvillalangasta päällisen.  Kangasvarastoja penkoessani löysin tämän neliöviirikankaan.  Epäilen, että on jopa Kuopuksen aikaisia hankintoja.  Kangasta oli vajaat puolimetriä jäljellä, mutta siitä sai tämän seitsemän kuvan sarjan kaksipuolisena, siis neljätoista erilaista kuvaa. Voisi tehdäkin  toisen pitemmän viirinauhan, siihenkim vielä kangasta riittää. 
Koirakin työnsi kuononsa kuvaan.