Tänään neljä vuotta

Mummo ja Koira blogin ensimmäinen postaus oli 4.1.2015

Monenlaista tarinaa ja kuvaa on neljään vuoteen mahtunut.

Välillä olen postannut tosi ahkerasti,

välillä olen pitänyt pitkiäkin taukoja,

elämän tilanteen  ja jaksamisen mukaan.

Eilen syntyi kolmas lapsenlapseni, tyttärentytär.

Olen suunnattoman iloinen ja onnellinen pienestä Keijukaistytöstä.

Mummo ja Koira jää nyt tauolle.

Lopettamispäätöstä en vielä uskalla tehdä,

ehkä tarvitsen tätä vielä.

Vuodenaikahaaste - talvi

Marraskuu on täällä itärajalla ollut vähäluminen,

lämpötila vaihdellut nollan molemmin puolin ja päivät olleet pimeitä,

mutta kaunista ja rauhallista aikaa.

Piti ihan tarkistaa Tavaroiden taikamaailma-blogista, että käykö haastetyöksi myös askartelu.

Kyllähän se käy, niinpä sitten talviaiheisen haastetyöni raaka-aineet on tässä.

Joka syystalvi on pakko tehdä muutama kranssi.

Tänä vuonna halusin kokeilla katajaa ainaisen kuusen sijaan.

Tarkistin kyllä vielä netistä, että onko kataja rauhoitettu.

Netin mukaan vuoden 2006 jälkeen ei enää pylväskatajakaan ole rauhoitettu,

mutta käyttö pyritään pitämään maltillisena.

Tuo musta tuolla kuvan yläreunassa on Kissa, jonka on pakko saada istua edes lehden reunalla.

Katajan tuoksu on kyllä ihana, vaikka oksat pistelivätkin melkoisesti.

Siinä se sitten on valmiina.

Ei siihen kauaa mennyt ja lopputulos oli mieleiseni.

Tämä kranssi kotiutui viime viikonloppuna Tytön perheen ulko-oveen.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

Nykytila; virkeä rouva

Ei Pikkukissa, vaan Mummo.

Kävin tällä viikolla vuosittaisessa diabetestarkastuksessa 

ja luin juuri äsken lääkärin kirjoittaman lausunnon oma kannasta.

Jännitin vähän labratuloksia, koska onhan tuossa ruokavaliossani paljonkin petraamista.

Sain taas tämän vuositarkastuksen jälkeen intoa pitää paremmin huolta itsestäni. 

Ja saihan tuo lääkärin lausunto hymyn huulille.

Syksy väistyy talven tieltä täällä itärajallakin.

Aamulenkillä oli taas tie valkoinen ja pikkupakasta ilmassa.

Talitintit koputtelevat päivittäin talon nurkkia.

Olemme ostaneet jo monia kiloja auringonkukan siemeniä

ja ahkerasti linnut niitä lintulaudalta noukkivatkin.

Mummon syksy on mennyt mummoillessa.

Olen kuitenkin nyt osannut pitää myös vapaapäiviä,

päiviä, jolloin ei ole mitään sovittua, ei erikoisempia kotitöitä,

vaan ihan vain kotoilua.

Paljon on tullut myös neulottua villasukkia syksyn aikana,

uusi tuttavuus langoista on minulle Kaupunkilanka,

jota metsästän verkkokauppojen alennuslangoista.  

Edelleenkin neulon vain ihan perusvillasukkia,

niitä, joita voi neuloa hämärässäkin ja ilman ohjetta.

Silmälääkärikäynnillä syksyllä huomattiin molemmissa silmissäni kaihi,

joka nyt sitten huonontaa näköä ennenkuin on kypsä leikattavaksi.

Jo nyt jännitän leikkausta valtavasti.

Mutta niin kauan kuin vaan voin, jatkan neulomista.

Ihanan raikasta viikonloppua kaikille!