Järven pinta

 Mekin päästiin jo omassa rannassa ja laiturilla käymään.

Vielä piti vähän hangessa kahlata, mutta laiturille vievät raput olivat jo lähes sulat.

 Koira ei uskaltautunut rappusilta laiturille eikä rantapenkereelle kävelemään.

Haukkui vain sieltä Pikkukissaa varoitellen.

Pikkukissa taas taituroi osittain veden peittämillä rantakivillä.

Jännityksellä odotimme, pulahtaako veteen.

Meidän kohdalta on kotilahtemme jo sulanut,

peremmällä on vielä jäätä.  Jäälauttoja ajautuu myös virran kautta suuremmalta järveltä.

Laiturimme oli säästynyt vaurioilta,

vain yksi lauta puuttui ja järveen menevät tikkaat olivat osittain irronneet,

kun niitä ei tullut syksyllä nostettua ylös.

Veneetkin olivat selvinneet talvesta hyvin.

Joka keväinen ongelma kuitenkin on,

mihin veneen tulppa tulikaan laitetuksi :)

 

Ihmettelin rannalla olevan puun juurella olevia kuoria ja

ylös katsoessani näinkin, että siellä latvassahan roikkuvat

Talvilinnun ruokintapötkön kuoret.

Tikkakohan oli ottanut loppupötkön evääkseen ja nakutellut sitä puussa.

Kyllä kevään tuoksu ja äänet ovat sitten ihania.

Järven kirkas pinta, sitä en väsy katselemaan.